… ja Suomen huippuyhtyeistä moni vieraili Pyrinnöllä… ulkolaisiakaan unohtamatta
…niin teki 18.11. Jormaskin, ehkä noiden aikojen kansainvälisin bändimme? ”Kurre” Mattsson edusti jo itsessään kansainvälisyyttä, mutta vientimarkkinatkin olivat tarjolla. – Yhtyeessä oli ollut ristiriitoja ja muutamat joutuneet välillä armeijaankin. Pyrinnöllä taisi kokoonpano olla: Pepe Willberg (laulu ja kitara), Kicke Bergholm (basso), Sepi Keurulainen (kitara), “Mamba” Koskinen (koskettimet) ja Matti Oiling (rummut).
Bändi esitti ammattitaidolla omia ja Pepen hittejä yltämättä parhaimpien aikojensa menoon. Paremmat kiksit sai ajelemalla Nallikarin kuppilaan, jonka jukeboxista pystyi vuosia myöhemminkin soittamaan Locomotion / Go now -singleä!
Jormas YLE:n Elävässä Arkistossa .
Pyrinnöllä vieraili 20.11. Anita Hirvonen eli ”Mini-Anita”, jonka olin nähnyt Limingan Ns:lla. Tuliko lempinimi neitosen silloin pienestä koosta vai mitättömästä roiskeläpästä? Tuolloihan alettiin artisteja myydä mm. seksillä ja muilla kuin musiikillisilla avuilla (moniko muistaa Lolan läpinäkyvine paitoineen — kaverilla kuuluu olevan tallessa keikkajulisteensa) yms.
Kuva: LEHTIKUVA / Teppo Lipasti
Marraskuun 25. pvä esiintyi Topmost haukiputaalaisen Porkkanasin kanssa. Topmost pysyi miehitykseltään samana, toisin kuin moni muu yhtye, ja yhteissoitto sekä moniääninen laulu olikin kovaa luokkaa. Parhaiten jäivät mieleen rumpali Kisu ja falsettia viljellyt solisti Gugi.
Ulkolaisia vieraita: 5.12. keikkaili blackpoolilainen Rockin’ Vickers toistamiseen parin vuoden sisällä. Paikalla olleita hämmästytti bändin vahvistinpatteristo ja valtaisa volyymi, joka puuroutui Pyrinnön urheilusalissa.
Rockin' Vickers
Alkoi mietityttämään tuo 3.50 mk:n pääsylipun hinta Rockin’ Vickersin keikalle. Noina aikoina pennin nallekarkki maksoi pennin, kouluruoka 45 penniä/pvä – olisikohan pääsylippu ollut nykyeuroissa viidenkympin luokkaa? Normihippoihin kun pääsi markalla ja joskus jopa allekin! 🙂
Pohjoismaista rockia toi 9.12. Jan Rohde & The Adventures ja samalla nauhoitettiin televisioon Jatkoaika-ohjelmaa. Yhtyehän tuli kuuluisaksi -63 levytettyään moderneja letkajenkkaversioita vanhoista kappaleista, vierailipa tuollon Bachelorsin ”klubillakin”. Noihin aikoihin bändi turneerasi laajasti ja oli Oulun seuduillakin useasti – musiikki ja Jan-show lippiksineen oli aina taattua laatukamaa.
Joulukuun 16. esiintyivät paikalliset: Porkkanas, Taugs ja Firestones sekä 30.12. taas Porkkanas ja 8 Amies Brass Band (?), bändi josta ei löydy minkäänlaista mielikuvaa.
Uudenvuoden aattona olikin syksyn ”kertausta” eli esiintyjinä Caj Wallin ja Mosaic sekä uutena bändi nimeltä Lolli-Pops – tuttavuus, josta ei ole jäänyt mitään käsitystä; tuskin kuitenkaan ”se tanskalainen” I-Will-Stay -Lollipops! Olisiko jollakin selvempää muistikuvaa?
Nämä -67 muistelot perustuvat pääosin omiin paikallaoloihin, osin kavereiden kertomiin ja myöhempiin muisteloihin ystäväpiirissä: keitä olimme nähneet ja kuulleet… ja missä ja koska? Rajallinen on ihmismuisti ilman muistiinpanoja!
Oulu Pop History 
Jan Rohde & The Adventures’sista löytyy lisää kuvia Johnny Lundinin kotisivuilta; linkki menee suoraan 60-luvulle.( http://www.johnnylundin.net/jl_1960.htm ).Löytyy kuva myös The Bachelors-yhtyeestä. Olen nimennyt soittajat sivun ylläpitäjälle, kaverilleni Martille.
Rockin’ Vickersistä vähän kevyempää muisteloa. Olin itse tuolloin Tipalassa koulussa ja Vickers majoittui Tipalaa vastapäätä olleen legendaarisen (hyvässä vai pahassa :)) Ritola-baarin yläkerrassa olleeseen matkustajakotiin. Me roikuimme koulun aidalla ja yritimme nähdä bändin soittajia. Lopulta muutaman kaverin kanssa onnistuimme tapaamaan heitä. Istuimme heidän kanssaan Ritolassa kaurapuurolla. Totta, vaikka se niin hullulta tuntuukin. Oli mukavaa hieman leuhottaa kavereille, että olimme tavanneet heidät. On jäänyt vaan mieleen, että olivat erittäin mukavia tyyppejä.
Tapasin Vickersit molemmilla vieralukerroilla, mutta jostakin syystä muistot ovat jo hieman hämärtyneet…
morjes Arja ja muutkin, Rockin’ Vickersien jäsenenähän vaikutti muuan Ian Kilnminster (kirjoitinko oikein?), huomattavasti paremmin myöhemmin tunnettu Motorheadin keulakuvana Lemmynä. Vieläköhän lähtis Lemmy vaikkapa lähihuoltiksen baariin aamiaiskaurapuurolle jos kysyisit? 🙂
btw Näitä (myöhemmin) maailmantähtiähän on nähty aikoinaan seudullamme uransa alkuaikoina, mm Metallica on tainnut käydä Nivalan Tuiskulassa keikalla ja Iron Maiden kävi Kuusrockissa. Taitais Nivalassa loppua aika äkkiä sähkötöpselit jos nyky-Metallica sinne laittautuis jättiläisarsenaaleineen… 🙂
Tuolla Iron Maidenin Kuusrock-keikalla bändillä oli lavalla laskujeni mukaan yhteensä 77 (luit oikein!) Marshall 4×12 -kaappia, ja vahvistimia kans kasapäin. Lavan taakse apuroudarina päässyt tuttava kertoi, että vain kahdeksassa kaiutinkaapissa oli piuhat paikoillaan, loput olivat koristeena. Liekö noissa ollut kaiuttimiakaan vai olivatko tyhjiä laatikoita?
-Hups taisinpa eksyä Pyrinnön -67 loppuvuodesta aika kauas…mutta takaisin: Olikos muuten syksyllä -67 kun saman viikonlopun peräkkäisinä iltoina Pyrkällä olivat perjantaina New Joys ja lauantaina Jormas. New Joys oli tehnyt menestyksekkäästi käännöshitin Mikset mua huomaa (Turtlesien Happy together). New Joys soitti ihan hyvän keikan melkein tyhjälle salille. Jormas oli maan ykkösbändi tuohon aikaan ja veti väkeä tottakai. Allekirjoittanuthan siellä seistä napotti bändilavan edessä molempina iltoina tottakai : )
t hantte
lähde: http://www.kaleva.fi/uutiset/kulttuuri/metallica-parjasi-pyyhkeitta-tuiskulassa/280671/#.T4RP2QVfTn7.facebook – artikkeli vuodelta 2009, toimittaja Heikki Uusitalo – artikkeli alla:
”Metallica pärjäsi pyyhkeittä Tuiskulassa
Urbaani tarina kertoo, että heinäkuun viimeisenä lauantaina Porissa esiintyvä Metallica vaatii nykyään keikkapaikalleen mustat pyyhkeet. Jos tarina on totta, vaatimus on tullut vuoden 1984 jälkeen. Silloin Metallica oli keikalla Nivalan Urheilijoiden toimitalossa Tuiskulassa.
Urbaani tarina kertoo, että heinäkuun viimeisenä lauantaina Porissa esiintyvä Metallica vaatii nykyään keikkapaikalleen mustat pyyhkeet.
Jos tarina on totta, vaatimus on tullut vuoden 1984 jälkeen. Silloin Metallica oli keikalla Nivalan Urheilijoiden toimitalossa Tuiskulassa.
”Ei raiderissa mitään mustista pyyhkeistä ollut. En muista, oliko siinä muutenkaan mitään erikoista. Ulkomaalaiset bändit halusivat yleensä tiettyjä alkoholijuomia, mutta nekin jäivät usein niiltä juomatta”, Metallican Tuiskulaan kiinnittänyt Mauno Niemelä muistelee.
Raiderin sisältö ei jäänyt Niemelälle tarkasti mieleen, mutta moni muu asia jäi. ”Lujaa ne soittivat, niin kuin heviä pitää soittaakin.”
Tarjous yllätyksenä
Metallicaa ei jahdattu Tuiskulan esiintyjäksi suunnitelmallisesti, vaan yhtäkkiä eteen tupsahti tilaisuus saada ulkomaalainen metallibändi keikalle.
”Joulukuun alussa Metallicaa tarjottiin ohjelmatoimiston kautta ja 15. joulukuuta oli jo bändin keikka. Se tuli todella nopeasti. Bändi maksoi 20 000 markkaa, enkä pitänyt sitä kalliina hintana ulkomaalaisesta bändistä, kun hyvät suomalaisetkin esiintyjät maksoivat melkein saman verran.”
”Se oli huvien kulta-aikaa ja normaali huvipaikka pystyi palkkaamaan kovia nimiä. Tuiskulaan haluttiin ykköstason bändejä, ja meillä oli hyvä maine. Meidän oli helpompi saada kovia bändejä kuin monien muiden paikkojen. Niitä tarjottiin meille. Samoihin aikoihin Tuiskulassa kävivät myös Mötörhead ja Uriah Heep. Ilman hyviä suhteita ohjelmatoimistoihin ei huveja silloin olisi voinut järjestää ollenkaan”, Nivalan Urheilijoiden toiminnanjohtajana ollut Niemelä kertoo.
Teki heti vaikutuksen
Metallica veti Tuiskulaan kelpo määrän yleisöä, mutta ääriään myöten toisinaan yli 3 000 henkeä vetänyt huvipaikka ei täyttynyt.
”Lippu oli muistaakseni 35 markkaa ja yleisöä oli paikalla yli 1 500 henkeä. Ei Metallica vielä silloin niin kuuluisa ollut. Itsekin tajusin vasta jälkikäteen, miten suuresta bändistä oli kysymys.”
Vaikutuksen Metallica teki kuitenkin jo ensi näkemältä.
”Rekviisiitta ulkomaalaisilla bändeillä oli aina suurta. Valoshow oli viimeisen päälle. Meidän piti yhdessä vaiheessa vaihtaa sulakkeetkin isompiin, että ne kestivät ulkomaalaisten bändien tekniikan.”
”Metallican käyttäytymisessä ei ollut mitään moitittavaa eikä mitään ongelmia ollut. Yleisö kehui bändiä. Se otti yleisön hyvin. Ilman muuta olisin ottanut Metallican uudestaan Tuiskulaan, jos olisi ollut mahdollisuus. Olisin voinut vaikka maksaa siitä enemmän”, Niemelä puhkuu.
Nykyään metallin suurbändistä joutuu pulittamaankin vähän avokätisemmin.
”Tulevatko ne lie enää miljoonallakaan?”
Eipä toisaalta ohjelmatoimistosta taida enää tulla kenellekään puhelua, että tässä olisi Metallica tarjolla kahden viikon varoajalla. Ja eipä ole enää juuri urheilutalojen huvejakaan.
Ihmiset eivät usko
Yksi keikka riitti siihen, että Metallica seuraa Mauno Niemelää tavalla tai toisella edelleen.
”Eräskin soitti minulle keskellä yötä ja kysyi, onko totta, että Metallica on ollut Nivalassa keikalla. Soittaja oli lyönyt asiasta vedon ja kun kerroin, että totta se on, hän voitti vedon”, Niemelä nauraa.
Varmemman vakuudeksi Niemelä näyttää vanhaa Tuisku-lehteä, jonka ilmoituksessa kerrotaan, että Nivalan Tuiskulassa esiintyy 15.12.1984 Metallica. Totta mikä totta.
Metallica esiintyy Porissa 25.7. ”