Ensimmäisiä sähköisiä soittokamoja

Webmaster hankki kaupasta ensimmäiset uudet ja omat (=bändikimpan) vahvistimet joskus 60-luvun puolivälissä… siitä juttua vaikka tämän blogin kommenteihin, mutta reilut 15v myöhemmistä hankinnoista aloitetaan:

Markku Vahtola muisteli fb:ssa omia kokemuksiaan seuraavasti:

”Kaverin kanssa kävimme kuolaamassa varhaisessa teini-iässä Musiikkimiehen ikkunasta kitaroita. Sisälle ei uskaltauduttu, koska myyjät kehoittivat kokeilemaan kitaroita ja me uuniskot ei kehdattu vaikka hirveenä olis haluttanu.

Mutta sitten koitti kerran lopultakin se onnenpäivä, että lähdimme ostamaan ensimmäisiä sähkökitaroita. Isäni lähti tietystikin pojanmulukuille mukkaan. Valitsimme kaverini kanssa molemmille silmiä hivelevän kauniit LesPaul -malliset kitarat. Merkki oli Rocky. Ja vahvistimiksi molemmille kuvan mukaiset Yamahan JX30 vahvistimet.

yamaha_jx30
Kotona heti töpselit seinään, kitara piuhalla kiinni vahvariin ja volumet kaakkoon. Voi sitä onnen tunnetta!

Yamaha palveli minua muutaman vuoden. Ensimmäiset opettelumaiset bändiviritykset se vielä kelpasi, mutta pian tuli eteen tilanne, että tehot siinä ei yksinkertaisesti riittäneet bändisoittoon ja saundithan siinä oli helevetin paskat. En muista enää mihin pistin vahvistimen ja kitaran kiertoon uusia hankkiessa.”

Petri kommentoi postausta:  ”Mulla oli tollanen pieni , olikohan JX20 vai 15 peräti.”

Markku vastaa: ”Ainaki JX20 malleja oli myös siihen aikaan.”

Petriki muistaa(?): ”Se se sit oli, näppärä. Musiikkimiehestä, kai?”

Markku tarkentaa: ”Volume-nupista kun vetäs niin ärähti säröt päälle!” ja jatkaa: ”Musiikkimiehessä noita möivät.”

Petri muistaa lisää: ” Ja kopio-sunburst Strato kainaloon.”

Markkuki herrää: ”Mulla oli toinen kitara Rockyn kopio strato. Ja kaula niin ku liiterissä halosta tehty. Mutta eihän sitä sillon vielä tajunnu!”

rocky

Tässä samankaltainen ”halako”

Petri  ’lohduttaaa’:  ”Rocky oli muuten munkin kepin merkki.”

Markku päättelee:  ”Näköjään hyvinki yleinen merkki siihen aikaan.” (webmasterin kommentti: jostain olin lukevani, että Fazer-musiikki toi Rockyja 500kpl Suomeen)

Mika osallistuu jatkojaaritteluun:  ”Mullon muuten edelleenkin se Moicalta ostettu JB50:nen olemassa. Vasta pari vuotta sitten remppasin sen vaihtamalla uudet porukat ja parin hapantuneen näköstä konkkaa. Ja se muuten pelittää edelleenkin ihan mellevästi noin kotioloissa 😊”

Markku hokaa: ”Jaa empä muistanukkaa että se on sulla tätä nykyä.”

Juhaki on hereillä: ”Mulla oli tuo aluksi ja sitten Peavey Classic 50W ja lopuksi Marshall Power!!!”

Minkälaisia kokemuksia muilla on ensimmäisten soittopelien hankinnoista? Jos jollakin on hintoja tms yksityiskohtia tiedossa, niin nekin kaiken kansan tietoon! 🙂

Harjoittelua ja Stand-UP-komikkaa

Itse olin viidentoista, soittelin kitaraa minkä taisin ja halusin bändiin.

Luokkakaveri Moisalan Veikko Tuiran yhteiskoulusta tunsi hietasaarelaiset soittajat joilta puuttui kitaristi. Menin heitä tapaaman Baldwin Baby Bison mukanani ja paikalla ollut Haurun Tomi arveli, että minä voisin liittyä porukkaan. Yhtyeen nimeksi valikoitui Selection.

Selection 1968-1970

  • Jorma Penttinen kitara
  • Antero Perttula rummut
  • Esa Saarinen basso, laulu
  • Antero Kangas, kitara

Selectionin vaihtoehtoinen nimi oli mahtipontinen 13th Generation, joka oli bongattu jostain popin historiasta. Selection harjoitteli ensin Saarisen Esan vintillä, sitten Perttulan Anskun kotitalon pienessä huoneessa Hietasaaressa, ennenkö pääsi Hietasaaren kesäkodille kunnon tiloihin joka sunnuntai.

Yritystä ja intoa ei puuttunut ja soittohommissa todella viihdyttiin. Välillä sai jopa nauraa niin, että oli vatsalihakset krampata. Esa Saarisella olisi ollut tulevaisuus vaikka Stand up koomikkona, eikä Perttulallakaan kieroa huumorintajua koskaan puuttunut. ”Vaikutatte älykkäältä mieheltä, saako teille tulla laulamaan”, tokaisi parimetrinen Antero eräällä kämpänhakureissulla juuri ennenkuin isännöitsijä avasi oven.

Hietasaaren kesäkoti – kuva: Bing maps

Kesäkodin harjoituksiin tuli joskus Risto Penttilä, Motion-bändissä paukutellut rumpali, joka soitti kitaraa kuin Eric Clapton, kävi Lassinkallion koulua ja sattui usein ruokiksella saman baariin tupakoimaan kuin minäkin. Riston valtaisa tieto ja taito kitaristina ja laulajana teki minuun vaikutuksen ja aloin pyytää häntä Selectionin harjoituksiin kesäkodille. Risto alkoi johtaa bändiä ja hyvä siitä tulikin.

Hänen ansiostaan musiikin taso nousi kokonaan eri sfääriin. Biisivalikoima kiteytyi suurimmaksi osaksi Fleetwood Macin ja Bluesbreakersin kappaleista, mutta sekaan mahtui hieman Moody Bluesiakin stemmalauluineen. Itse en pysynyt kovassa opettelutahdissa mukana ja siirryin suosiolla kuuntelupuolelle.

Riston lisäksi mukaan tuli Pasi Törmälä kosketinsoittimiin. Risto harjoitutti ennen ensimmäistä keikkaa porukkaansa 8 kuukautta. Keikka oli osa popkonserttia Raatin seurakuntatalolla 1969. Siihen oli panostettu. Huhujen mukaan sen on joku nahoittanut.

Raatin seurakuntatalo

Muistan, että Risto olisi lähtenyt Ruotsiin töihin ja että bändin toiminta hiipui sen myötä.

Myöhempinä vuosina ainakin Esa ja Jomppe ovat soittaneet Black Label-yhtyeessä, jossa tangoprinsessa Nina Valkama oli solistina.

Selection-bändin jälkeen Pasi Törmälällä ja Risto Penttilällä oli vielä muutaman keikan yhtye Lumpy Gravy. Yhtye sai nimensä Frank Zappan kappaleesta. Risto oli tunnetusti Frank Zappa-fani. Lumpy Gravy oli rock-yhtye, ohjelmistossa oli mm. ”Rock around the clock” ja ajan hengen mukainen Zager&Evansin ”In the year 2525”. Yhtyeessä soitti Riston ( kitara ja laulu) ja Pasin lisäksi Markku Keskinarkaus, basso ja Ilkka ”Nakke” Heikkilä rummuissa.

Pasin yhtyeistä mainitsen tässä Wheels-nimisen yhtyeen. ( Osa yhtyeen jäsenistä saattoi soittaa myös saman nimisessä kokoonpanossa myös tanssikeikkaa.) Wheels-nimi juonsi muistaakseni alkujaan Venturesin samannimisestä kappaleesta. Kappale kuului ainakin yhtyeen repertuaariin.

Bändi harjoitteli jossakin Oulun ja Raahen välimaastossa, harjoituksissa kulkeminen aiheutti omat ongelmansa, yhtyeen jäsenet olivat Tyrnävä-Oulu-Liminka-Siikajoki-Raahe akselilta.

Wheels-oittajat aakkosjärjestyksessä:

  • Heikki Oravainen, basso
  • Ilkka ”Nakke” Heikkilä, rummut
  • Markku ”Mökö” Siponen, kitara ja laulu
  • Olli Juvonen, kitara ja taustalaulu
  • Pasi Törmälä, urut.

Yhtyeessä on saattanut olla muitakin soittajia mm. Nygårdin Mane ja Röntysen Markku. Tämä yhtye saattoi esiintyä myös Visitors-nimellä. Ken muistaa paremmin?? Tommykin taisi olla mukana Karinkannan yhtyeessä.

Pasin myöhemmät vaiheet Accutron-laitevalmistajana ansaitsevat oman kirjoituksensa, vaiheisiin liittyvät myös Nakke, Tarvaisen Timo, Sarapaltion Matti jne.

-Antero K ja Altsu

Tandberg ja muita nauhureita

60-luvun lopun nauhoituslaitteet olivat aivan muuta kuin nykyaikana…

Nykyäänhän pienet tallentimet ovat vain kännykän kokoisia ja silti aivan laadukkaita.Itsellänikin oli eiliseen saakka Zoomin H2, jonka möin kummipojalleni. Edelleen laatikkoon jäi Zoomin Q3 ja sillä pärjään jatkossa – talteen kun saa ääntä ja kuvaa!

Aikoinaan 60-luvulla oli patterikäyttöisiä ”matkamankkoja”, joissa oli 3-4 tuuman läpimittaisia keloja – moisia pelejä ei tosin näkynyt soittajapiireissä.
Soinnut ja sanat otettiin levyiltä, radiokanavilta tai nauhureita eestaas hinkaten. Nauhoitukset tehtiin radiosta ja tv:stä pienellä mikrofonilla, din-liittimet yleistyivät eri laitteissa vasta myöhemmin.

Philipsin 60-luvun tyyliä

Kotikäyttöön oli verkkovirralla toimivia mono-nauhureita, joissa oli 8:n  tuumankin keloja. Edesmenneellä rumpalillamme oli moinen laite, jonka hän raahasi treenikämpällemme ja jolla äänitettiin sekä kuunneltiin treenejä virheiden karsimiseksi ennen Iin Villikissaa.

Nuo nauhoitukset ovat kuulemma tallessa, mutta sairautensa takia hän ei ehtinyt kaivaa niitä esille ennen poismenoaan. Toivottavasti ne vielä ”pulpahtavat pinnalle” – ainakin osoite niiden jatkokäsittelyyn on omaisilla tiedossa.

Aktiivisen soittouran jälkeen hankin kuvan kaltaisen stereo-mankan, joka olisi ollut tarpeen aikaisemminkin (hintaa vaan oli ”pikku-Fiatin” verran 🙂 ) ja jolla kikkailin omia ”päällenauhoituksiani” eli lisäilin instrumentteja ym. alkuperäiseen nauhoitukseen.

Tandberg 3600XD

Tandbergin manuaali

Nyt nauhoille tallennettuja omia ja vieraidenkin tekeleitä olisi mukava kuunnella, nauhalistoilla kun näyttäisi olevan sellaistakin, mitä ei youtubesta löydy. Yksi ”mutta” ilmeni: vetolaitteissa käytetyt nahkaremmit suttaavat ja tehdas varaosineen meni konkurssiin aikoja sitten. Pitäneekin alkaa katselemaan remmien tekijää tai korvata ne vaikka kumisilla

TandbergTR-200 Garrard-levysoittimella

Hyllyssäni oleva kuvan kaltainen radiosoitin Shuren äänipäällä on hankinta aivan 70-luvun alusta – edelleen soiva peli! Kansi minulla on tosin sininen. Kaiuttimet eivät ole enää oikein iskussaan. 🙂 Soittimesta ja radiosta on enimmät nauhakelat tallennettu – mikrofonia tarvittu vain ”omiin leikkeihin”.

Jossain välissä 70-80-luvuilla c-kasettinauhuritkin olivat suurta huutoa (muuallakin kuin autosoittimissa) ja kuuluupa moni tehneen sellaisillakin omia nauhoituksiaan. Olihan noissa laitteissa ulkopuolisten mikrofonien käytön lisäksi monissa omat kondensaattorimikrofonitkin ja äänitystasokin säätyi automaattisesti.

Olisikin mukava kuulla, millaisilla peleillä muut ”vanhemmat bändit” tallensivat soitantoaan ennen monikanavaisten mikserien ja mikitysten tuloa ja onko nauhoituksia edelleen jäljellä? Muutamia vanhoja nauhoituksia on toki remasteroitu ja jopa julkaistukin.

Tunteeko kukaan Earth-vahvistinta?

Ostin 17-vuotiaana silloisesta Oulun Musiikista putkivahvistimen.

Vahvisitin oli käytetty, merkiltään Earth ja liikkeeseen se oli tullut monien vaiheiden kautta kuulemma Kanadasta saakka. Silloinen soittokaverini taisi ostaa samalla kertaa itselleen tuliterän Roland Jazz Choruksen, jota hieman kadehtien katselin, koska siinä oli niin helisevän kuulas saundi.

Earth oli… minulle merkiltään aivan outo, mitä on tavallaan vieläkin. Styrkkari näytti täysin Peaveylta. Ainoastaan nimikyltti oli eri. Myyjä jupisi minulle että Earth on Peaveyn jonkinlainen alamerkki, jolla tekevät styrkkareita mm. Kanadassa. Onko kenelläkään tästä tarkempaa triviaa?

Kun pääsin Earthini kanssa reenikämpälle ja pistin virrat päälle, sain siitä niin kovat sähköiskut, että käsi meni hetkeksi turraksi olkapäähän saakka. Vein aparaatin takaisin liikkeeseen, jossa lupasivat korjata tukan pystyyn nostavan vian kuntoon.Kun hain styrkkarin korjattuna takaisin, kuulin Jerosen kertomaa: virta kulki jotenkin ”väärinpäin”, Kanadan malliin ja pla plaa plaa… En muista tarkkaan siis vikaa mutta kuntoon tuli.

Earthillani soittelinkin sitten varmaan yli 20-vuotta, kunnes se jokin vuosi sitten nykyisen bändini treeneissä teki viimeisen tekosensa: kuului poks ja reenikämpän täytti sankka savupilvi. En ole kysellyt mikä siinä on vikana vaan ostin itselleni kauan himoitsemani Vox:in.

Kuvassa ei ole muuta yhdenmukaisuutta omaan Earthiini kuin nimikyltti.

-Markku Vahtola

Maxim-kaiutinkaappeja muuallakin

Löysin pari vanhaa keikkakuvaa…

70-luvun alkupuolelta, joissa näkyy meidän käytössä olleet Maxim-kaapit. En muista enää missä olen kuvat ottanut, kuten en silloista solistiakaan. Ne vaihtelivat aina välillä.

Maxim

Pidemmän aikaa liikuimme Marja-Leenan ja Ilkka Hemmingin kanssa keikoilla.

Maxim

–  Antti, se kaapin tekijä.

Vaikkei Antti suoranaisesti Ouluun liitykään, niin laitetaan kilpa siitä, kuka tunnistaa solistin? Anttihan on valaissut tuon Maxim-merkin osalta meitä pohjoisen soittajia – kiitokset siitä!
Piti laittaa tämä omaksi bloggaukseksi, että sai kuvat mukaan!
-webmaster