Express 45v – 13.10.2012

Historiaa tämäkin:

Muistellaanpa syksyn BTS-tapahtumaa Oulussa ylläpidon toimesta, kun muut eivät ole sitä tehneet…  Juhlakonserttihan pidettiin Expressin 45-vuotisen uran kunniaksi historiallisessa Vaakuna-hotellissa (nyk. RadissonBlu). Vieraiksi oli saatu paikallinen rautalankayhtye Aftons (perustettu 1991) sekä Etelä-Suomesta First  (perustettu 1964) ja Ernos (perustettu 1965). Tietysti synttärisankaritkin esiintyivät.

Muutama katkelma illasta:

Yleisössä ihmetystä herättivät runsaasti lattiatilaa vieneet pöydät sekä ”ennakko”pöytävaraukset: parhaat paikat oli varattu eikä pelkästään musiikista nauttimaan tulleille ollut tilaa kuin ”takarivissä”. Tällaisista ihmejärjestelyistä ei tiedotettu mainonnassa tai lipunmyynnissä, saati että nuo ”etuoikeutetut” olisivat illastaneet tai muuten ”ansainneet” paikkansa.

Toki kaikki bändit olivat soitannollisesti hyvässä iskussa ja musiikistakin päästiin takarivissäkin nauttimaan, vaikkakin melkoisen yleishälyn keskellä. – Paikalla olleilta kaivataan kommentteja…

bts_oulu2012

Express soitti konsertissa (ainakin) seuraavat kappaleet (muistikuvia ja mahdollisia kirjoitus- ym. virheitä anteeksipyydellen):

  • It’s Not Unusual (mm. Tom Jones)
  • I Can’t Stop Loving You (mm. Ray Charles)
  • A Whiter Shade Of Pale (Procol Harum)
  • Pandora’s Box (Procol Harum)
  • I Saw Her Standing There (The Beatles -63)
  • Anna, Anna (Express, säv. Seppo Niemi)
  • Lande Linda (Honky Tonk Women – The Rolling Stones)
  • You Don’t Have To Say You Love Me (mm. Dusty Springfield)
  • Voi nainen minkä teit (Express, säv. Urpo Kaikkonen)
  • Black Is Black (Los Bravos)
  • Land Of 1000 Dances (Wilson Pickett)
Mainokset

Musiikkiprojekti Varjo Suusalo

Vielä 60- ja 70-luvuilla

…olivat magnetofonit arvokkaita ja harvinaisia: niitä pidettiin kotona kunniapaikalla ja harvoin saatiin lainaan esim. treenikämpille. Niinpä nauhoituksia noilta ajoilta on suhteellisen vähän ja nauhoja vielä vähemmän.

Noita ”kadonneita nauhoituksia” voitaisiin yrittää kaivella esiin ja porukalla koota niistä vaikka yhteinen julkaisu – tällaista on jopa toivottu nuorempien muusikkojen ym. toimesta. Nyt liikkuu vain suusanallista perinnetietoa vanhojen bändien ”kovuudesta”.

Grundig-TK830 60-luvulta

Toista oli jo 80-luvulla ja mankat kehittyneempiä – tulivatpa c-kasettinauhuritkin. Näin Markku Vahtola facebookissa kertoili eräästä demokokeiluistaan:

”Meillä oli joskus parikymppisinä kaverin kanssa sellainen musiikkiprojekti kuin Varjo Suusalo. Väsättiin huumorilauluja ja ääniteltiin silloisessa kämpässäni neliraiturilla päivät pitkät demoja.

Mieleeni muistuu sellaisia biisejä kuin ”Pohjelihakseen”, ”Se velttoilee”, ”Raavi ja imppaa”, ”Synnynnäinen potkija”, ”Elämäni vesistöt”, ”Eläpä töni”, ”Kah, enpä älynnyt”, ”Hygieenikko”, ”Vetää suonesta”, ”Maitohampaat tippuu” ja ”Tahdon punkteeraukseen”.

Teimme varmaan parikymmenta demoa, joista osa on vieläkin tallessa c-kasettina. Vetävä laulusaundi saatiin siten, että nauhanopeutta hieman nopeutettiin siinä vaiheessa kun lauluja pistettiin purkkiin. Kun tulosta kuunteli normaalinopeudella oli laulajan ääni huvittavan vetelä ja laiska.

Kerran tehtiin äänityksiä sitten päivällä yksiössäni niin keskittyneesti, ettemme kuulleet ovikellon soittoa. Kaverini veti juuri antaumuksella lauluosuutta sisään kun ovi avautui ja isännöitsijä astui sisälle yleisavain kädessään. Meillä oli siinä meneillään joku härskimpi kappale. Isännöitsijä oli hölmistyneen näköinen ja tuumasi: ”Jaa täällä pojat musisoi. Tulin tarkastamaan vesimittarin lukemaa.
Kylläpä meitä hävetti 🙂 ”

Jape kommentoi Markun merkintää: ”Laitappa Varjo Suusaloa jakoon jonnekkin? Jo biisien nimet herättää voimakasta uteliaisuutta ja mielenkiintoa.”

…ja Markku vastasi: ”Pitäs ottaa joskus työn alle ja ajaa biisit c-kasetilta kovalevylle. Ehkä muutaman kuuntelijaystävällisemmän biisin vois jakoon laittaa… mietin vaan että onko Varjo Suusalolla ollenkaan kuuntelijaystävällisiä biisejä.”

Varmaan muillakin on joitain vastaavanlaisia kommeluksia,  ”kokemuksia” tai kokeiluja – niitä voisi jakaa täällä blogissa toistenkin luettaviksi. Muusikkojen ”rodullehan” aina sattuu ja tapahtuu…

Muukalaisia Oulussakin

1960-luvulla…

Tiedonvälityksen tuolloin vielä ottaessa ensiaskeliaan, useita samannimisiä bändejä saattoi olla Suomessa ja ulkomaillakin. Ei saatu tietoa samannimisistä yhtyeistä, kun ei ollut nettiä eikä muutakaan ihan ajan tasalla olevaa tietoa. Tosin ilmiö on jatkunut ihan viime vuosiin, esim. Yölintu-nimisiä yhtyeitä taisi Suomessa yhdellä kertaa olla yhdeksän kappaletta.

Niinpä Oulussakin vaikutti Helsingissä levyttämäänkin päässeen Strangers-yhtyeen täyskaima. Yhtyeen aloittamisvuodeksi kaavailisin vuotta 1964-65.
Vaikka yhtyeen nimihistoria onkin vielä peitossa, yhtyeen kotipesä oli Oulunsuun Pirtillä. Osa porukasta asustikin Lämsänjärvi – Kastelli -alueella.

Oulunsuun Pirtti

Vaikka yhtye onkin hieman tuntemattomampi, useiden yhtyeen jäsenten matka on jatkunut ihan Suomen huipulle saakka. Yhtyeen jäseniä olivat Juha Karppinen, Pekka Leminen, Jari Närhi, Pekka Huttunen, Manu Ainasoja ja Unto Kaikkonen.

Strangersin yhtyeen jälkiaallossa on seilannut mm. Descamind ja Express. Osa muusikoista siirtyi tanssimusiikin pariin mm. Pekka Käyhkön yhtyeeseen ja Juha Laakson yhtyeeseen. Kytkentöjä edellä mainituista yhtyeistä löytyy myöskin Connection– ja Atlantic-bändeihiin. Samoin Blackbirds ja Wilds-yhtyeet ovat lähellä näitä muusikkoja.

Jälleen kerran asioita on kirjoitettu hatarien muistikuvien ja muistelmien perusteella.

-altsu-

”Uusvanhoja” history-bändejä

FB:sta löytyy aina välillä helmiäkin,

kuten oululaisen rockin historiaan toistaiseksi dokumentoimattomia bändejä:

”Vanhoja muistellen:
Eka bändikeikkani suuremman yleisön edessä lienee ollut Oulun Pyrinnöllä joskus vuonna 1982. Tilaisuus oli joku isompi bänditapahtuma, jossa pääesiintyjänä oli juuri vast ikään Rockin SM:n voittanut utajärveläinen 22-Pistepirkko. Pirkot heittivät aika omituista musaa silloin.

Muista bändeistä on jäänyt mieleeni Oulun punk-kunniaa ylläpitänyt Raato, jonka riveissä naamakirjafrendini Pera ja Poku vaikuttivat. Vetiköhän Raato sittenkin keikan  ”Kaikki pois”  -nimellä? En muista. Muut bändit taisivatkin edustaa heviosastoa ajan hengen mukaisesti. Meidän orkka taisi vetää englanniksi… viimeistä kertaa. Jännitin aivan perkeleesti 🙂 ”

-Markku Vaahtola

…mutta muisteloa seurannut keskustelu on syy tähän bloggaukseen:

Mika: Mitäs niitä olikaan…. Mammuth …..jokos se sillon Chatterbox oli kuvioissa (ei se ollu kyllä hewiosastoa)…. Ranne …..Stinkfoot…. Äppy …..olihan noita 😉

Markku: Ranne soitti monissa samoissa kallaaseissa tuon jälkeenkin.

Antti: Jos ei koulukeikkoja tai humppakeikkoja lasketa niin mun oikea eka keikka oli vasta 87. Aknestik oli meidän ( Murnau ) lämppäri. Vai oliko se toisinpäin? Mitä mieltä Jukka oot?

Antti: Ei silloin ollut lämmittelybändejä, vaan jokainen veti täysillä sydämensä pohjasta

Markku: Se on jännä juttu että tuon Pyrkän keikan aikoihin useat naureskeli Pistepirkoille. Hymyt hyytyi hieman myöhemmin.

Pekka: Mun Bändi oli Raato  …. Kaikkipois ei ollut silloin vielä kasassa..Muistan vieläkin sen PistePirkon rumpalin kamat..ne oli niin sairaan paskat maijjat…

Markku: Mulla on Poku jääny mieleen, että me soitettiin heti teidän perään ja kuuntelin teidän esitystä paskanpää jäykkänä housunpersustaa koskettaen 🙂 Meillä oli nuottiteline tekstejä varten, kun ei osattu niitä ulkoa ja muistan kun tyrkytin telinettä Peralle, ettei oltais ainut bändi jolla tojottaa nuottiteline lavalla 🙂

Keskustelussa mainittuja 80-luvulla keikkailleita ja historiasta vielä  puuttuvia bändejä tietoineen kaivataan eli: yhteys- / bändeistä tietävät henkilöt historiikkipostia tulemaan s-postiin /fb:iin tai tietoa, kehen voi ottaa yhteyttä…

-webmaster: Jälkikevennys / muistinvirkistys: Pyrintöhän satsasi lavasteisiin toisin kuin nuorisoseuroilta tuttuihin satavanhoihin rantakoivikkosermeihin – vajaassa 10 vuodessa city-maisema muuttui palmuranta-maisemaan, kuten ao kuvat osottavat. Kuinka lie maisema muuttui myöhemmin?

Jossain vaiheessa esiintymislavoja rakennettiin sivukatsomoihinkin tai tuotiin omia irtolavoja sivuverhoineen varsinaisen lavan eteen.

Järjestettiinpä tansseja ja diskoja yläaulassa ja kahviossakin. Letkajenkan MM-yrityksen aikoihin letka kiersi salissa ja yläaulassa, muistaneeko kukaan tarkemmin po tapahtumaa?

Pyrintö 60-luvun alussa, lavasteissa Bachelors

Pyrintö, 60-luvun lopussa, lavasteissa The Connection

Kilpailua vai ei?

FB.ssa Markku Vahtola kyseli jonkin aikaa sitten:

”Järjestetäänkö enää nuorille aloitteleville bändeille kaupungilla mitään bänditapahtumia nykyään? Omassa nuoruudessa niitä järjestettiin paljon. Joka kesä oli Rotuaarilla jos jonkinmoista bändikisaa ja bändikatselmusta, jossa oululaiset ”ei levyttäneet” bändit saivat mahdollisuuden esiintyä. Talvisinkin niitä järjestettiin mm. silloisella Vanhalla Paloasemalla.

Lasihelmipeli joskus -90 luvun taitteessa Rotuaarilla

Ja kaikki bändit soittivat omia biisejään. Nykyään tuntuu siltä, että keikkapaikat ottavat ainoastaan covermusaa soittavia ryhmiä esiintymään. Omilla biiseillä on hankalaa saada keikkaa jos ei ole tehnyt levyä.”

webmaster: 60- ja 70-luvuilla järjestettiin Oulun kaupungin nuorisotoimen ja tanssijärjestäjien sekä muutamien lehtien (mm. Stump ja Frederik Kellon Ns:lla) toimesta kykyjenetsintäkilpailuja ja lisäksi Suomen Pop-muusikot ry järjesti bändikilpailuja ja Rockin SM:täkin. Onko toiminta mennyt sellaiseksi esittelyhommaksi, jossa esim. Rockpolis buukaa bändejä tai bändit itse tekevät ”kilpailuitta” omia demojaan tai vaikkapa videoita Youtubeen tai Myspaceen ja toivovat läpimurtoa sitä kautta?

Moni on toki lyönyt läpi muitakin kautta, mutta onko kilpailuhenki kadonnut esim. rahanvallan alle: kellä on rahaa kustantaa hienoin video autotunettuna nettiin, se voittakoon? Vanhasta webmasterista tuntuu moinen tunku ja hinku välillä suorastaan sairaalta, kun kuuntelemalla pitää yleisön ne kicksit saada eikä näkemällä? Live-esitys voi yllättää monen ennakkokatsojakuulijan negatiivisesti… ja päinvastoinkin! 🙂