Ravintolamuusikkona torniolaisittain

The Wild Things tai ”Bornos”, jolla nimellä soitimme ravintoloissa…

Yhtye koostui seuraavista: Paavo Hakomäki (rummut+laulu), Pauli Hakomäki (basso+laulu), Kalle Kantola (hammond+laulu) ja myös Väinö Kantola (hammond+laulu) sekä vähän aikaa Pekka Saari (saxofoni). Soitimme pääasiassa Tornion ja Kemin kapakoissa, mutta myös Tervolassa, Haaparannalla ja Ylitorniossa.

Motelli-Ravintola Käpylä, Laurila

Ravintola Käpylässä (Laurilassa) soitimme aika useasti jopa 6 kk yhteen soittoon, ”naisten haku” tiistaisin oli suosituin ilta. Kun soittelee noin kauan samassa paikassa, alkaa se maistua puulta. Tietää jo, ketkä heitetään ulos ravintolasta, mikä pariskunta alkaa tappelemaan ym. Henkilökunnan pikkujoulut olvati kyllä ikimuistettavia tilaisuuksia: moni ei muistanut paljon mitään, mitä oli touhunnut edellisenä iltana. Muistan erään Shell-bensa-aseman pikkujoulun:  poliisi haki ensimmäisenä johtajan!

Ravintola Kahvikeitaassa Kemissä oli mahtava soittaa, hieno paikka! Perustettiin 1959 ja paloi syyskuussa 1978. Kahvikeidas oli mahtavasti sisustettu Lapin tyyliin  ja oli aina väkeä täynnä. Kultakuru oli muistaakseni toinen ravintola Kemissä, jossa soitimme. Esiinnyimme myös Ravintola Merihovissa.

Tervolassa oli muistaakseni Ravintola Kultakurki. Jukka Kuoppamäki oli voittanut Syksyn Sävelen kappaleella ”Kultaa ja kunniaa”. Otin sanat ylös, kun hän lauloi sitä televisiossa. Olimme samana iltana menossa Kultakurkeen esiintymään, Väikkä istui auton takapenkillä ja etsi soinnut kappaleeseen. Vedimme kappaleen kylmiltään ilman harjoittelua ja kansalla oli ”monttu auki”!

Hotelli-ravintola Kievarin postikortti

Parhaat muistot tulee Ravintola Kievarista Ylitorniolta, jossa säestimme Eila Pienimäkeä, Markusta ja Ann-Christineä. Paikka oli mahtava ja erityisesti henkilökunta. Soitimme myös Ravintola Rajahovissa Ylitorniossa.

Oli hyvä, kun oli tuo popparitausta. Kun soitti ravintolassa, joutuihan sitä opettelemaan valssit, tangot ja humpat ym.  eli kaikkea kaikille. Yritimme kyllä harjoitella aina uusimmat listahitit kuten esim. ”Läähätän ja läkähdyn” niin, että tanssikansa oli tyytyväistä,. 60-luvun kappaleita soitettiin myös ahkerasti: Dannya, Kirkaa, Pepe Willbergiä ym. Soitimme myös Haaparannan kaupunginhotellissa. Se oli haastavaa, koska ruotsalaiset halusi Abbaa ym.

Suomeen alkoi tulla paljon ravintolamuusikoita esim. Puolasta ja he  soittivat halvemmalla, joten kilpailu kiristyi. Viimeinen ravintolakeikka meillä oli Tornion kaupunginhotelissa muistaakseni 1972 joulukuussa. Jouduimme kylläkin silloin muuttamaan Bornos-nimen Ässät-nimeksi .

Ravintolakeikkakausi oli tosi rankkaa, koska oli myös töissä päivät. Tyttäreni Carita ei paljon isää nähnyt. Vuonna 1973 muutin sitten perheeni kanssa Ruotsin Järfällaan, jossa vieläkin asun ja ehkä vietän eläkepäiväni.

Toivottavasti en unohtanut jotain ravintolaa, missä soitimme.

– Pauli

Mainokset

Oululaispopparit ravintolamuusikkoina

60-  ja 70-luvuilla aloittaneista poppareista päätyi muutamat elättämään itsensä ravintolamuusikkona.

Jätän tästä blogista pois tarkoituksella niitä muusikoita, jotka ovat mainittuina kirjoittamassani Taustabändi-blogissa. Pientä toistoa on kuitenkin havaittavissa, mutta tuskin se haittaa. Jos joku muistaa lisää ravintolamuusikoita, jotka on mainittu 60- ja 70-lukujen Oulun Pophistory-henkilögalleriassa, niin eikun vaan rohkeasti täydentämään.

Monet poppibändit työllistyivät jo 70-luvulla kuukausien ravintolakiinnityksillä, muistan ainakin Timjamin soittaneen kuukausikiinnityksillä ja Expresskin jossain välissä, ei ehkä vielä 70-luvulla, mutta 80-luvulla jo kovastikkin.

70-luvun parhaista ravintolaorkesterista löytyi parikin oululaista johtotähteä.

Bamperos-levyn kansi - Seppo Jääskeläinen ylhäällä keskellä

Bamperos, jonka riveissä soitti koko bändin ammattilaistaipaleen Seppo Jääskeläinen, teki lähes 20 vuoden mittaisen loistavan uran lopettaen 1990.  Kaikki tätä lukevat muistavat Bamperoksen loistavan stemmalaulun ja viimeisen päälle olleet esiintymisasut.

Lyly Rajalan luotsaama Poppoo toimi 1970-luvun lopun ja 80-luvun alkuvuosien aikana mm. Finnhansa-risteilyaluksella Afrikan rannikolla. Poppoossa soitti alkuvuosina  Arto Piispanen ja toinen oululaislegenda Pentti ”Vinkki” Hiltula pienen pätkän. Poppoon muutaman kerran kokeneena voin 30 vuoden jälkeenkin muistella ihastellen sen kansainvälistä yökerho-ohjelmistoa ja loistavaa ammattitaitoa josta vastasi mm. Sakari Kuosmanen. Oululaisten muusikoiden muistama ”Puolan Antti”, Andrzej Macohan, soitti myös alkuvuosina Poppoossa.

Varsinkin pikkutyttöjen suosiota suuresti nauttineen Wilds-orkesterin riveistä ponnisti ravintolamuusikoksiArto Laurila ja Seppo Bäf, soittaen myös samassa Artsi Laurilan triossa pitkään. Artsi kerkesi soittaa myös muissa ravintolabändeissä ja hänen viimeiseksi bändikseen jäi  OMB. Artsi Laurila. Hetken aikaa Wildsissä vaikuttanut Seppo Kolehmainen soitti vuosikaudet ravintolamuusikkona vetäytyen sitten Turkuun.

Hooksista ravintolamuusikoksi päätyivät ainakin Terho Piirala ja Martti Hätälä. Fältin Callekin, mutta niin hän kuin Expressistä lähteneet ammattilaiset soittivat ehkä enempi muissa kehissä kuin ravintolabändeissä.

Cutler Fuzz-bändistä ravintola-ammattilaiseksi päätyi Jouni Lindfors.

Rock-Nazz yhtyeestä kotoisin oleva Pentti Saksio on pyörittänyt jo vuosikymmenet Sax-bändiään. Sen riveissä on soittanut myös Seppo Jääskeläinen.

Hummingbirdin Tauniharjun Topi soitti pitkään ravintolamuusikkona ja käytti yhteen aikaan taitelijanimeä Toni Harju. Topi teki mainion version Sammy Babitsinin biisistä ”Tuhka Tuuleen”. Nykyään Topi värkkää äänimainoksia ja asustelee Oulun seudulla.

Muita soittajia, joiden muistan soittaneen ravintolabändeissä ammattikseen ovat ainakin Veikko Vaali, Allan Taskila, Reijo Kostilainen ja monet muut. Puoli- tai semiammattilaisia onkin sitten melkein bändistä kuin bändistä, mutta niistä saa joku toinen jatkaa.

-Kari Värri

Atlantic-yhtyeen alkutaival

Bändi syntyi maaliskuussa -70 The Connectionin raunioille pienin miehistömuutoksin.

Atlanticin ohjelmistossa oli alussa ”connection-perintönä” brittipoppia bändeiltä Rolling Stones, Beatles, Bee Gees, Hollies, Kinks, Troggs, Who jne. Muualta maailmalta vaikkapa Beach Boys-, CCR-, Doors-, Monkees- ym. musiikkia sekä rock-klassikoita eli yhteenvetona: ”purkkaa ja poppia”. Ja koko ohjelmisto englannikielistä!
”Managerina” ja keikkamyyjänä toimi alkuvaiheissa Antti ”Ana” Porkka.

Treenipaikkana oli Hempan vanhempien omistama mökki Kempeleessä ja alkuun treenattiin vanhoja kappaleita keikkojen välissä. Penalla oli vaikeuksia järjestää aikaa treeneihin tai keikoille ja niinpä hän pikku hiljaa jäi pois kokoonpanosta.

Juhannuksen aikaan Tapsa loukkaantui työtapaturmassa (…ja Wilds ajoi ulos Tavastkengällä, jolloin Väiski loukkaantui pahasti) ja se toi pidemmän tauon keikkahommiin. Tuolloin kokeiltiin uudeksi urkuriksi ”Kaku”:a (sukunimi?), mutta homma jäi kokeiluasteelle ja niinpä jatkettiin ilman kosketinsoittajaa.

Ensimmäinen kokoonpano: seisomassa vas. Reijo "Rexa" Kostilainen (kitara, laulu) ja Heimo "Hemppa" Paavonaho (basso) - istumassa vas. Tapsa "Tommy" Lassila (laulu), Pentti "Pena" Ollikainen (koskettimet), Heikki "Hepe" Leviäkangas (saksofoni ja laulu) sekä Markku "Make" Mikkelä (rummut)

Yhtye keikkaili tunnettujen bändien lämppärinä, mm. Apollo, Ernos, First, Wigwam jne. Kaikkiaan tuolla alkuperäiskokoonpanolla taidettiin tehdä kymmenkunta keikkaa eikä ohjelmisto juurikaan reilun puolen vuoden aikana uusiutunut  paria pop- ja useampia  iskelmällisiä kappaleita lukuunottamatta. Ja englanninkielikin laveni suomenkielellä – toisaalta olihan se hubaa vedellä vaikkapa St. Paulia ja muita Syksyn Sävel-kilpailun kappaleita! Huumorilla… 🙂

Kun yhteistyö Beni Pussisen ja Komppa Aleniuksen sekä Texi Hannulan Polar-viihteen kanssa alkoi, keikat laajenivat koulubileistä myös tanssilavoille ja oli opeteltava ”suomalaista tanssimusiikkia” –  vaikka hampaat irvessä! Ja soitettavakin!

Loppusyksystä -70 alkoivat rivit rakoilla ja Reksa, Make ja Tapsa siirtyivät muodostamaan ”uutta” Atlantic:ia. Ainahan muutokset eivät olleet noihinkaan aikoihin kaikille mieluisia ja usein yllättäviäkin; sen on saanut vuosikymmenten saatossa kuulla ja huomata. 😦

Noista ”uusista” vaiheista jatkossa…

Eka keikka ja…

…vuosi tais olla jotain 1982 ja meillä oli omasta mielestä aivan huippu bändi.

Tosipuheessa bändi ei ollut mikään kaksinen. Yks vanhempi kaveri heittäytyi managerin rooliin ja järjesti meille Martinniemen Renkaan talolle keikan. Alkuasetelmat olivat niin mahtavat että homma tuntui jopa pieneltä kiertueen tyngältä 🙂 Äkerrettiin tussilla keikkailmoituksia ja iskettiin niitä valotolppiin ja puhelinpylväisiin välille Oulu – Martinniemi.

Kuva: Haukiputaan kotiseutuarkisto - vanha Martinniemen Renkaan talo vuonna 1930

Kun keikkapäivä koitti, lastattiin onneton kalusto auton peräkärryyn ja isäni lähti kuskaamaan meitä keikkapaikalle. Muistan että pääsyliput maksoi 10 markkaa. Järjetön summa nuorten poikien alkutaipaleella hapuilevan bändin kuvatuksen keikalle. Oli talvi ja helevetin kova pakkanen. Viriteltiin kamat pystyyn ja vähän reenattiin suurta yleisömäärää odotellessa.

Keikka päättyi ennen kuin kerkesi alkaakaan. Pari kylmästä tärisevää jannua kävi vapisemassa ovella ja nekin poistui kun kuulivat lipetin hinnan. Sinä iltana Renkaan talolla ei ollut yleisöä. Bändi poistui pettyneenä paikalta ja nyreät soittajat vannottivat toisiaan että tästä ei sitten kerrota kenellekään.

Minä petän sen lupauksen nyt. Isääni keikka huvitti vielä vuosia tuon jälkeen niin, että välillä kiusasi asialla minua huvin ja huumorin vuoksi.

– Markku Vahtola

Uusi talo rakennettiin vanhan palaneen tilalle 80-luvun alkupuolella

…yllä oleva juttu on facebookissa innoittanut kommentoimaan seuraavaa:

RockKari: Kuvittelin sen vanhemman hepun mielessäni herra Nuojuaksi..Kuulosti aivan sen touhuilta 🙂

Pekka: Kyseisessä paikassa oli usein ns. ”järjestysmiestansseja”. Tarkoittaa, ettei paikalla ollut muita. Olen ollut todistamassa keikkaa, jossa oululainen Express piti maksulliset treenit. Meitä oli paikalla kaksi ihmistä, eikä mekään maksettu sisälle. Legendaarinen tanssipaikka tämä ”Remes”, kuten paikalliset puhuvat. Aikanaan siellä kävi runsaasti jengiä, mutta homma hyytyi jo -70 luvulla.

Timo R: Minäkin olen kokenut samaisen jutun samassa paikassa.

Markku: Kari: Osui ja upposi:)

RockKari: Hahaaaaa!! Miten helvetissä olinkaan oikeassa! Ei ole takuulla maailmassa olemassa yhtä suurella yltiöpäisyydellä varustettua tyyppiä. Hulluus ei onneksi ole tarttuvaa!

Markku: Nore soitti meillä noina vuosina hetken kitaraakin, mutta ei ollut silloin vielä aivan yhtä yltiöpää mitä nykyisin kuulostaa olevan 🙂

RockKari: Miten se osasi soittaa kitaraa silloin kun se ei osaa vieläkään sitä tehdä? Vai onko aika kullannut muistot? Yltiöpäisyys on erittäin lievä sana kuvaamaan hänen toimiaan 🙂

RockKari: Mutta keikkamyyjänä aivan huippu! Se mies ei ymmärrä sanaa EI!

Markku: Kyllä se kitara soi aika epävireisesti:) Noren olis pitäny alkaa aikoinaan myyntitykiksi.

Ennen riitti keikkapaikkoja

Ystävämme Pauli muisteli keikkapaikkoja…

…joissa The Wild Things aikoinaan esiintyi – ja löytyihän niitä ainakin allaolevan listan verran. Monessa paikassa vierailtiin useammankin kerran eli tiet tulivat tutuiksi.

Poimin välimatkoja Torniosta yhteen suuntaan keikkapaikalle, että saamme jonkinlaisen kuvan ”avartavasta keikkamatkailusta”. 60-70-lukujen vaihteessa tiet olivat vieläkin huonompikuntoisempia (ja osa sorapintaisia) kuin nykyään – köyhien soittajien kulkupeleistä puhumattakaan! On siinä kuvan peräkärryäkin reutuutettu pitkin poikin ja yleensä yön tunteina huonovaloisen vetoauton perässä!

-webmaster

Keikkapaikkoja:

  • Valistustalo, Rovaniemi (123 km)
  • Tornion Työväentalo (5 km)
  • Pellon Ponsi (119 km)
  • Kellon Ns (115 km)
  • Kuplahalli Kalajoki (261 km)
  • Iin Rysäklubi (98 km)
  • Pirkkiön seurojentalo (5 km)
  • Haukiputaan Osuuskunta (112 km)
  • Perävaaran Huvikeskus, Kemijärvi (213 km)
  • Halkokarin Huvipuisto, Kokkola (299 km)
  • Karungin Ns (20 km)
  • Kemin työväentalo (25 km)
  • Sampola Kajaani (312 km)
  • Tornion järjestötalo (5 km)
  • Kuivaniemen seurojentalo (60 km)
  • Vojakkalan Ns (10 km)
  • Kemin Urheilutalo (25 km)
  • Kokkolan työväentalo (299 km)
  • Oulun Pyrintö (131 km)
  • Arpelan Ns, Tervola (50 km)
  • Kemijärven työväentalo (210 km)
  • Kolarin työväentalo (188 km)
  • Rytikari, Kemi (25 km)
  • Ivalo työväentalo (412 km)
  • Kemi Meripuisto (25 km)
  • Kuusamo Tetrahalli (297 km)
  • Salla Kansantalo (274 km)
  • Ranuan Peura (156 km)
  • Koivu työväentalo (75 km)
  • Suukosken keidas, koivu, Tervola (75 km)
  • Rovaniemi Tapionkylä (150 km)
  • Koivukylä, Ruotsi (60 km)
  • Simon Pirtti (50 km)
  • Sinettä (140 km)
  • Kaakamon Raittusseura (20 km)
  • Yli-Iin Naseva (120 km)
  • Mustikkamaa, Helsinki (740 km)
  • Kalajoki (261 km)
  • Kuusisaari, Oulu (131 km)
  • Petäjäspirtti Petäjäskoski (90 km)
  • Korsnäs, lähellä Vaasaa (500 km)
  • Koskeby, lähellä Vaasaa (410 km)
  • Pateniemen työväentalo (120 km)
  • Kannus, koulukeikka (300 km)
  • Kemissä, koulukeikka (25 km)
  • Torniossa, koulukeikka (5 km)
  • Haaparannalla, koulukeikka (5 km)
  • Laurilassa, koulukeikka (20 km)
  • Tornion Kauppaoppilaitos, koulukeikka (5 km)