Muukalaisia Oulussakin

1960-luvulla…

Tiedonvälityksen tuolloin vielä ottaessa ensiaskeliaan, useita samannimisiä bändejä saattoi olla Suomessa ja ulkomaillakin. Ei saatu tietoa samannimisistä yhtyeistä, kun ei ollut nettiä eikä muutakaan ihan ajan tasalla olevaa tietoa. Tosin ilmiö on jatkunut ihan viime vuosiin, esim. Yölintu-nimisiä yhtyeitä taisi Suomessa yhdellä kertaa olla yhdeksän kappaletta.

Niinpä Oulussakin vaikutti Helsingissä levyttämäänkin päässeen Strangers-yhtyeen täyskaima. Yhtyeen aloittamisvuodeksi kaavailisin vuotta 1964-65.
Vaikka yhtyeen nimihistoria onkin vielä peitossa, yhtyeen kotipesä oli Oulunsuun Pirtillä. Osa porukasta asustikin Lämsänjärvi – Kastelli -alueella.

Oulunsuun Pirtti

Vaikka yhtye onkin hieman tuntemattomampi, useiden yhtyeen jäsenten matka on jatkunut ihan Suomen huipulle saakka. Yhtyeen jäseniä olivat Juha Karppinen, Pekka Leminen, Jari Närhi, Pekka Huttunen, Manu Ainasoja ja Unto Kaikkonen.

Strangersin yhtyeen jälkiaallossa on seilannut mm. Descamind ja Express. Osa muusikoista siirtyi tanssimusiikin pariin mm. Pekka Käyhkön yhtyeeseen ja Juha Laakson yhtyeeseen. Kytkentöjä edellä mainituista yhtyeistä löytyy myöskin Connection– ja Atlantic-bändeihiin. Samoin Blackbirds ja Wilds-yhtyeet ovat lähellä näitä muusikkoja.

Jälleen kerran asioita on kirjoitettu hatarien muistikuvien ja muistelmien perusteella.

-altsu-

Harjoittelua ja Stand-UP-komikkaa

Itse olin viidentoista, soittelin kitaraa minkä taisin ja halusin bändiin.

Luokkakaveri Moisalan Veikko Tuiran yhteiskoulusta tunsi hietasaarelaiset soittajat joilta puuttui kitaristi. Menin heitä tapaaman Baldwin Baby Bison mukanani ja paikalla ollut Haurun Tomi arveli, että minä voisin liittyä porukkaan. Yhtyeen nimeksi valikoitui Selection.

Selection 1968-1970

  • Jorma Penttinen kitara
  • Antero Perttula rummut
  • Esa Saarinen basso, laulu
  • Antero Kangas, kitara

Selectionin vaihtoehtoinen nimi oli mahtipontinen 13th Generation, joka oli bongattu jostain popin historiasta. Selection harjoitteli ensin Saarisen Esan vintillä, sitten Perttulan Anskun kotitalon pienessä huoneessa Hietasaaressa, ennenkö pääsi Hietasaaren kesäkodille kunnon tiloihin joka sunnuntai.

Yritystä ja intoa ei puuttunut ja soittohommissa todella viihdyttiin. Välillä sai jopa nauraa niin, että oli vatsalihakset krampata. Esa Saarisella olisi ollut tulevaisuus vaikka Stand up koomikkona, eikä Perttulallakaan kieroa huumorintajua koskaan puuttunut. ”Vaikutatte älykkäältä mieheltä, saako teille tulla laulamaan”, tokaisi parimetrinen Antero eräällä kämpänhakureissulla juuri ennenkuin isännöitsijä avasi oven.

Hietasaaren kesäkoti – kuva: Bing maps

Kesäkodin harjoituksiin tuli joskus Risto Penttilä, Motion-bändissä paukutellut rumpali, joka soitti kitaraa kuin Eric Clapton, kävi Lassinkallion koulua ja sattui usein ruokiksella saman baariin tupakoimaan kuin minäkin. Riston valtaisa tieto ja taito kitaristina ja laulajana teki minuun vaikutuksen ja aloin pyytää häntä Selectionin harjoituksiin kesäkodille. Risto alkoi johtaa bändiä ja hyvä siitä tulikin.

Hänen ansiostaan musiikin taso nousi kokonaan eri sfääriin. Biisivalikoima kiteytyi suurimmaksi osaksi Fleetwood Macin ja Bluesbreakersin kappaleista, mutta sekaan mahtui hieman Moody Bluesiakin stemmalauluineen. Itse en pysynyt kovassa opettelutahdissa mukana ja siirryin suosiolla kuuntelupuolelle.

Riston lisäksi mukaan tuli Pasi Törmälä kosketinsoittimiin. Risto harjoitutti ennen ensimmäistä keikkaa porukkaansa 8 kuukautta. Keikka oli osa popkonserttia Raatin seurakuntatalolla 1969. Siihen oli panostettu. Huhujen mukaan sen on joku nahoittanut.

Raatin seurakuntatalo

Muistan, että Risto olisi lähtenyt Ruotsiin töihin ja että bändin toiminta hiipui sen myötä.

Myöhempinä vuosina ainakin Esa ja Jomppe ovat soittaneet Black Label-yhtyeessä, jossa tangoprinsessa Nina Valkama oli solistina.

Selection-bändin jälkeen Pasi Törmälällä ja Risto Penttilällä oli vielä muutaman keikan yhtye Lumpy Gravy. Yhtye sai nimensä Frank Zappan kappaleesta. Risto oli tunnetusti Frank Zappa-fani. Lumpy Gravy oli rock-yhtye, ohjelmistossa oli mm. ”Rock around the clock” ja ajan hengen mukainen Zager&Evansin ”In the year 2525”. Yhtyeessä soitti Riston ( kitara ja laulu) ja Pasin lisäksi Markku Keskinarkaus, basso ja Ilkka ”Nakke” Heikkilä rummuissa.

Pasin yhtyeistä mainitsen tässä Wheels-nimisen yhtyeen. ( Osa yhtyeen jäsenistä saattoi soittaa myös saman nimisessä kokoonpanossa myös tanssikeikkaa.) Wheels-nimi juonsi muistaakseni alkujaan Venturesin samannimisestä kappaleesta. Kappale kuului ainakin yhtyeen repertuaariin.

Bändi harjoitteli jossakin Oulun ja Raahen välimaastossa, harjoituksissa kulkeminen aiheutti omat ongelmansa, yhtyeen jäsenet olivat Tyrnävä-Oulu-Liminka-Siikajoki-Raahe akselilta.

Wheels-oittajat aakkosjärjestyksessä:

  • Heikki Oravainen, basso
  • Ilkka ”Nakke” Heikkilä, rummut
  • Markku ”Mökö” Siponen, kitara ja laulu
  • Olli Juvonen, kitara ja taustalaulu
  • Pasi Törmälä, urut.

Yhtyeessä on saattanut olla muitakin soittajia mm. Nygårdin Mane ja Röntysen Markku. Tämä yhtye saattoi esiintyä myös Visitors-nimellä. Ken muistaa paremmin?? Tommykin taisi olla mukana Karinkannan yhtyeessä.

Pasin myöhemmät vaiheet Accutron-laitevalmistajana ansaitsevat oman kirjoituksensa, vaiheisiin liittyvät myös Nakke, Tarvaisen Timo, Sarapaltion Matti jne.

-Antero K ja Altsu

Treenailua Hintantien mutkan kellarissa

Bluesbird -bändimme treenaili Hintantie 11 ”pommisuojassa”, kuten silloin sanottiin, joskus 80-luvun alkuvuosina. Samoin Ramrod & Viisi Vierasta Miestä -yhtyeetkin.

Kuva: Google Street View

Samassa paikassa, tavallisen asuinkerrostalon väestönsuojassa oli selvästi ollut bändejä ennen meitäkin, sinne jääneiden vanhojen nuotinrepaleiden perusteella. Muistaako / tunnustaako kukaan käyttäneensä tuota harjoituskämppää jossain vaiheessa, ja jos, niin milloin? Ko väestönsuojan yläpuolella oli liikehuoneisto, ja sen yläpuolella vasta asuinkerrokset, ilmeisesti tästä syystä mainittu väestönsuoja oli bändikämpäksi yleensä saatu.

Treenejä Oulun Järjestötalon kellarissa

80-luvun loppupuolella silloinen bändini Ziwa sai mainion treenipaikan Järjestötalon kellarissa.

Pakkahuoneenkadun ja Mäkelininkadun kulmauksessa oli paikallisen äänentoistoalan yrittäjän studio ja pääsimme treenaamaan ihan oikeaan äänitysstudioon. Vuokra oli kallis, mutta maksoimme sen mielellämme niin hyvästä treenikämpästä. Harvalla bändillä kuitenkaan on mahdollisuus saada treenata studiossa. Studiosta oli näppärä piipahtaa sisäkautta portaita pitkin yläkerrassa olevaan Lillemoriin oluelle jos iski yllättävä jano.

Muina etuisuuksina treenikämpässä oli myös se, että saimme käyttää studiota ja äänittäjää omiin tarpeisiimme alennettuun hintaan. Ja studioyrittäjä ei turhaa nipotellut, jos vaikka satuimme innostumaan juomaan kaljaa treenien lomassa. Haittapuolena sanottakoon se, että kun studiossa äänitettiin jotain muuta, emme me tietenkään voineet silloin treenata.

Ziwa

Sitten tuli eteen se päivä, kun studioyrittäjä ilmoitti, että hän muuttaa tiloista pois. Onneksi hän järjesti asiat niin, että me saimme jäädä treenikämppään. Sen myötä kämppään tuli toinenkin bändi jakamaan kanssamme raskasta vuokrataakkaa. Seinän taakse entiseen tarkkaamoon tuli treenaamaan juuri levynsä julkaissut Jumalainen näytelmä.

Kellarissa tehtiin pian tuon jälkeen muutostöitä ja muistini mukaan muutimme vielä eri tilaan samaisessa kellarissa. En muista enää, lopetettiinko soittotilojen vuokraaminen vai lähdimmekö itse pois. Joka tapauksessa orkesterimme hajosi, uutta bändia (Lasihelmipeli) jo kasattiin ja pian Järjestötalon kellari jäi taakse, toistaiseksi.

**********************

2000-luvun puolella kasasin bändin, joka toimii tällä hetkellä nimellä Vahtola. Treenaamme samaisessa Järjestötalon kellarissa parin muun bändin kanssa. Muistan kun astelin uudelleen tuttua ramppia pitkin kellariin, valtasi minut omituinen fiilis. Siitä kun viimeksi olin kävellyt samaa ramppia alas, oli kulunut aikaa noin 25 vuotta. Ympyrä on tavallaan sulkeutunut.

Vahtola

-Markku Vahtola

Treenejä Nokkalan puukoululla

Vuosi lienee ollut 1983

…kun ensimmäinen varsinainen kodin ulkopuolinen treenikämppä järjestyi silloiselle bändillemme Nokkalan vanhalta puukoululta. Siihen saakka olimme häirinneet möykkeellämme vanhempiamme ja omakotitaloalueemme naapureita soittamalla joko kaverini kodin pihamökissä tai vanhempieni kellarissa. Kerrankin eräs naapuri tuli pihamökkiin, jossa treenasimme ja kysyi tiukkaan sävyyn, että omistatteko nappulaa jossa lukee volume?

Kuva: Archeus Oy

Kannoimme vähät kamamme Nokkalan puukoululle, jossa jaoimme treenitilan Tiistain ja Juliet Jonesin Sydämen kanssa. Vanha puukoulu oli yksi mukavimmista treenitiloista, jossa olen koskaan soittanut sen jälkeenkään. Koulussa oli tiettyä patinaa ja historian havinaa. Lisäksi ikkunasta näkyi kivasti Oulujoki, joka tosin oli jäässä, sillä ajankohta sattui erittäin kylmään pakkastalveen ja näkyvyyskin joelle oli vaihtelevaa ikkunoiden ollessa välillä uppojäässä.

Äänitimme koululla myös yhden ensimmäisistä demonauhoistani silloisella bändillä. Tiistain basisti oli hyvä kaverini ja hän äänitti alkeellisilla laitteilla demon koululla. Alkeellinen laitteisto tarkoittaa sitä, että käytimme muistaakseni nelikanavaista mikserintapaista ja kaksiraitakelanauhaa. Vedimme pohjat nauhalle livenä ja myöhemmin lauluosuudet siten, että kelanauhuri oli yhdistetty c-kasettidekkiin, johon myös laulumikki oli yhdistetty jonkin härpäkkeen kautta. Tämän jälkeen kela pyörimään ja solisti (allekirjoittanut) suolsi vuolaat solistiset osuutensa livenä purkkiin. Täydellisyyteen taipuvainen silloinen soolokitaristimme kieltäytyi soittamasta demolle kitarasooloja ja minun piti ne heittää, vaikka olin häntä huomattavasti huonompi kepittäjä.

Nykyään kun ajan joskus Nokkalan koulun ohitse, mieleeni pulpahtavat nuo ammattimaiset äänityssessiot kaukaa menneisyydestä ja suuni vetäytyy väkisinkin hymyntapaiseen.

Nokkalan koulu ei palvellut tarkoitusperiämme kauaa. Talven taituttua kesäksi oli bändimme jo hajonnut ja uusi orkesteri roudasi kamojaan uuteen treenitilaan. Mutta siitä sitten toisella kertaa…

-Markku Vahtola