”Poppia ikä kaikki”

Junnu Sippolan soololevyn ”Poppia ikä kaikki” julkkarit pidettiin Ykän Pubissa 11.1.2013. Paikalla oli runsaasti musikanttiveljiä ja lukuisasti muutakin yleisöä.

Ylläpitäjä soittajakaverinsa kanssa meni hyvissä ajoin (=istumapaikan toivossa) paikalle ja työntyi pikkupakkasesta sisään yksityistilaisuuden ollessa vielä käynnissä, mutta meidät toivotettiin tervetulleiksi ja kehotettiin käyttämään hyväksi juhlapöydän antimia.

junnu_ilm

Julkistetun levyn pohjalta oli ilmeisesti kutsuvieraiden kanssa käyty vapaata keskustelua, jota pääsimme loppuosaltaan kuulemaan. Kun ovet aukenivat myös suurelle yleisölle, saatiin kuulla kaikki levyn kappaleet solistina Junnu Sippola (laulu ja viulu) ja säestävänä peruscombona:

  • Kari Kuivamäki (koskettimet ja taustalaulu)
  • Musti Mustonen (rummut)
  • Pertsa Kuivala (basso ja taustalaulu)
  • Ykä Kiiskinen (kitara ja taustalaulu)

Vierailijoina eri kappaleissa nähtiin ja kuultiin (tuleekohan kaikki mainituiksi?):

  • Riku Kukkonen (slide-kitara)
  • Timppa Niemelä (kitara)
  • Make Aalto (taustalaulu)
  • Nina Valkama (taustalaulu)
  • Lasse Pesonen (basso)
  • Jussi Heikkilä (koskettimet)
  • Sebastian Jeker (pasuuna)
  • Tommi Skytte (trumpetti)

Kuvaus levystä kappaleineen sen takakannessa itse artistin sanoin:

junnu_takakansi

…musiikkinäyte illalta:

Pikku tauon jälkeen astui lavalle The Beatles Band kokoonpanossa:

  • Junnu Sippola (basso, laulu)
  • Timppa Niemelä (kitara)
  • Make Aalto (kitara, laulu)
  • Jomppe Itkonen (rummut)

vetäisten puolen tunnin verran taattua Beatles-musiikkia.

Seuraavana esiintyi Nina & Hot Stuff aitoon ja ainutlaatuiseen tyyliinsä. Luvassa oli vielä heidän esityksensä jälkeen vapaata jammailua, mutta me huru-ukot poistuimme ”virallisen” ohjelman jälkeen.

Mainokset

Feedback:in comeback

… Feedbackin ”paluu” 90-luvun lopulla:

(historiikki on tiivistelty netin sivustolta, bändin alkutaival 70-luvulla aiemmassa blogissa)
-webmaster)

Feedback Rotuaarin lavalla 2006

Kevätkesällä 1997 J. Fogerty julkaisi 10 vuoden hiljaiselon jälkeen Blue Moon Swamp -albuminsa ja siitä alkoi pikkuhiljaa vanha ”kutina” herätä, kertoo Aimo. Fogerty piipahti Ruotsin kiertueeltaan Turussa ja sen konserttireissun jälkeen Aimo ajatteli, että jospa sitä sittenkin vielä kerran…

Joulukuussa rumpali Kyösti otti puheeksi, että järjestettäisiin tapaaminen kaikkien Feedback -yhtyeessä vaikuttaneiden kanssa. Tammikuun puoleenväliin kaikki oli tavoitettu ja tapaamisajankohta sovittu ja niinpä 28.6.1998. puolenpäivän jälkeen porukka oli koossa, vaihdettiin kuulumisia ja sitten piti yrittää soittamista. Kyllä se oli karmean kuuloista, mutta hillittömän hauskaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus oli lähteä saunomaan, mutta niinhän siinä kävi, että vasta joskus kello 19:sta aikoihin lopettiin soitot ja mentiin syömään ja saunomaan.

Tästä Feedback-taiteilijajuhlasta jäi muhimaan ajatus soittohommien aloittamisesta uudelleen . Elokuun alussa pitivät Aimo, Esko ja Markku palaverin asian tiimoilta ja päättivät kokeilla, miltä  soittaminen maistuu. Sovittiin, että joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina kokoonnutaan treeneihin. Syyskuun ensimmäisenä lauantaina aloiteltiin. Paikalla olivat vain Markku ja Aimo, joten kahdestaan treeenattin Proud Maryn aloitusta 2-3 tuntia. Kyllähän siinä lopulta iskut alkoivat mennä kohdilleen ja kun se ensimmäisen kerran onnistui, niin tuntui taivaalliselta.

Kaksi kitaristia ja rumpali oli, mutta basisti puuttui. 70-luvulta  tunnettiin eräässä sen aikaisessa bändissä bassottanut Risto ja hän lupautuikin mukaan. Paikalle saapuivat Markku, Risto ja Aimo. Seuraaviin treeneihin Riston mukana tuli Aki, joka oli kitaraa soitellut, mutta basso oli tuntematon tuttavuus. Koska Aki oli kiinnostunut basistin virasta ja osapäiväisen rokkitähden urasta, niin hänestä tuli virallisesti Feedback-basisti.

Tässä vaiheessa sovimme treenien pitämisestä kahden viikon välein. Vuoden viimeiset treenit pidettiin 23.12.98, ja saldona oli, että hommaa päätettiin jatkaa…

… ja on jatkettukin… 🙂 Tosin bändin keikkailu näyttää hiljenneen vuoden 2010 jälkeen ainakin kotisivujen perusteella, mutta treenaaminen jatkuu.

Mistä syistä ja kuinka muut history-bändit ovat ”suorittaneet” comebackinsä? Onhan joukossa pitkän linjan muusikoiden lisäksi vuosikymmeniä pesänrakkenuksissa, lastenkasvatuksissa ja ”ihimistöisä” sekä enemmän kuuntelupuolella olleitakin, jotka jostain syystä ovat palanneet entisen musisointiharrastuksensa /-työnsä pariin ja jopa lavoille saakka.
-webmaster

Myna, B.F.Clinic, Poppamiehet, Grabulator

Oulu Pop Historyn blogikirjoituksessa pyydettiin ”ilmiantamaan” yli 20-vuotiaita oululaisbändejä ja palautettakin on tullut:

”Huomasin, että oululaisen rockin historiassa  ei ole mainintaa yhdestäkään bändistä, joissa olen soittanut 80-luvulta eteenpäin. Meillä on kuitenkin ollut muutamien hyvien soittoniekkojen kanssa kasassa useampikin bändi, jotka ovat myös keikkailleet runsaasti ja useimmat julkaisseet muutamia levyjäkin. Kukapa sitä kissan häntää nostaa, jos ei kissa itse?

Vanhimmasta päästä kun lähdetään liikkeelle, niin vuoden 1986 vaiheilla perustimme Markku Nutivaaran, Kari Korhosen ja Pekka Jaaran kanssa Myna-nimisen bändin, jolla voitimme Oulun ensimmäisen bändimestaruuden heti seuraavana vuonna eli 1987. Voitosta uutisoi Oulu-lehti (<- leike).

Myna keikkaili tarjolla olevissa paikoissa Oulun seudulla ja teimme mm. siihen aikaan vielä kohtuullisen harvinaisen musiikkivideon. Videota varten meitä kuvattiin 5.9.1987 kolmikameratuotantona Ylikiimingissä Nuijamiesten lavalla bänditapahtumassa, jossa kuvaustouhut herättivät kummastusta muissa hieman nimekkäämmissä bändeissä. Jossakin vaiheessa Mynan rumpaliksi vaihtui Pertti Havas.

Myna nauhoitti 80-luvun lopulla muutamia biisejä SM-studiolla ja esim. ”Russian girl” -kappale oli tuolloin kuuntelijoiden äänestämänä Radio Megan megahitti usean viikon ajan. Mynan touhu hiljeni vähitellen, koska muut bändit tulivat kuvioihin, mutta viimeksi pari vuotta sitten treenailimme vanhoja biisejä ja muutamia uusiakin.

B.F.Clinic

Mynan jälkeen siirryimme rumpali Pertti Havaksen kanssa perusteilla olevaan B.F.Cliniciin, jossa olin mukana 1990-luvun alkupuolen. Biiffareitten alkuperäinen kokoonpano äänitti vuonna 1993 bändin tähän saakka ainoaksi jääneen cd-levyn, jolla itse soitin soolokitaraa.

B.F.Clinic vietti vastikään huhtikuussa 20-vuotisjuhliaan ”Nelivitosessa”, jossa bändin nykykokoonpanon ja setin lisäksi oli meitä vuosien varrella bändissä soittaneita musikantteja mukana lavalla muistelemassa meininkiä muutaman biisin verran.

Tuoreimpana ”vanhana” kokoonpanona, jota sitäkään ei ole koskaan kokonaan kuopattu, olen soittanut 1995 vuodesta eteenpäin Poppamiehet-bändissä. Se keikkaili varsinkin 90-luvun lopulla varsin vireästi ympäri Pohjois-Suomea. Samalla porukalla julkaisimme kolme cd-levyä ja teimme muutaman musiikkivideon. Poppamiehetkin alkaa sekin olla jo teini-ikänsä ohittanut bändi ja kolmen vuoden päästä silläkin tulee tuo maaginen 20 vuotta täyteen. Poppamiesten kanssa on myös suunnitelmia julkaista uutta materiaalia, kunhan sopiva ajankohta ja innostus saadaan kohdalleen ryhmässä.

Nykyään teen musiikkia GRABULATOR-bändissä, joka sekin on jo varhaisteini-iässä eli ensi vuonna täyteen tulee 13 vuotta aktiivista keikkailua moottoripyöräpirskeissä ja pikku pubeissa. GRABULATOR äänittää parhaillaan toista cd-levyään.

Että sellaista kissanhännänalustavaraa tiivistettynä. Lisätietoa bändien jäsenistä ja muuta asiaan liittyvää tarinaa on tulossa… ”

-Jone-

Treenejä Oulun Järjestötalon kellarissa

80-luvun loppupuolella silloinen bändini Ziwa sai mainion treenipaikan Järjestötalon kellarissa.

Pakkahuoneenkadun ja Mäkelininkadun kulmauksessa oli paikallisen äänentoistoalan yrittäjän studio ja pääsimme treenaamaan ihan oikeaan äänitysstudioon. Vuokra oli kallis, mutta maksoimme sen mielellämme niin hyvästä treenikämpästä. Harvalla bändillä kuitenkaan on mahdollisuus saada treenata studiossa. Studiosta oli näppärä piipahtaa sisäkautta portaita pitkin yläkerrassa olevaan Lillemoriin oluelle jos iski yllättävä jano.

Muina etuisuuksina treenikämpässä oli myös se, että saimme käyttää studiota ja äänittäjää omiin tarpeisiimme alennettuun hintaan. Ja studioyrittäjä ei turhaa nipotellut, jos vaikka satuimme innostumaan juomaan kaljaa treenien lomassa. Haittapuolena sanottakoon se, että kun studiossa äänitettiin jotain muuta, emme me tietenkään voineet silloin treenata.

Ziwa

Sitten tuli eteen se päivä, kun studioyrittäjä ilmoitti, että hän muuttaa tiloista pois. Onneksi hän järjesti asiat niin, että me saimme jäädä treenikämppään. Sen myötä kämppään tuli toinenkin bändi jakamaan kanssamme raskasta vuokrataakkaa. Seinän taakse entiseen tarkkaamoon tuli treenaamaan juuri levynsä julkaissut Jumalainen näytelmä.

Kellarissa tehtiin pian tuon jälkeen muutostöitä ja muistini mukaan muutimme vielä eri tilaan samaisessa kellarissa. En muista enää, lopetettiinko soittotilojen vuokraaminen vai lähdimmekö itse pois. Joka tapauksessa orkesterimme hajosi, uutta bändia (Lasihelmipeli) jo kasattiin ja pian Järjestötalon kellari jäi taakse, toistaiseksi.

**********************

2000-luvun puolella kasasin bändin, joka toimii tällä hetkellä nimellä Vahtola. Treenaamme samaisessa Järjestötalon kellarissa parin muun bändin kanssa. Muistan kun astelin uudelleen tuttua ramppia pitkin kellariin, valtasi minut omituinen fiilis. Siitä kun viimeksi olin kävellyt samaa ramppia alas, oli kulunut aikaa noin 25 vuotta. Ympyrä on tavallaan sulkeutunut.

Vahtola

-Markku Vahtola