Tunteeko kukaan Earth-vahvistinta?

Ostin 17-vuotiaana silloisesta Oulun Musiikista putkivahvistimen.

Vahvisitin oli käytetty, merkiltään Earth ja liikkeeseen se oli tullut monien vaiheiden kautta kuulemma Kanadasta saakka. Silloinen soittokaverini taisi ostaa samalla kertaa itselleen tuliterän Roland Jazz Choruksen, jota hieman kadehtien katselin, koska siinä oli niin helisevän kuulas saundi.

Earth oli… minulle merkiltään aivan outo, mitä on tavallaan vieläkin. Styrkkari näytti täysin Peaveylta. Ainoastaan nimikyltti oli eri. Myyjä jupisi minulle että Earth on Peaveyn jonkinlainen alamerkki, jolla tekevät styrkkareita mm. Kanadassa. Onko kenelläkään tästä tarkempaa triviaa?

Kun pääsin Earthini kanssa reenikämpälle ja pistin virrat päälle, sain siitä niin kovat sähköiskut, että käsi meni hetkeksi turraksi olkapäähän saakka. Vein aparaatin takaisin liikkeeseen, jossa lupasivat korjata tukan pystyyn nostavan vian kuntoon.Kun hain styrkkarin korjattuna takaisin, kuulin Jerosen kertomaa: virta kulki jotenkin ”väärinpäin”, Kanadan malliin ja pla plaa plaa… En muista tarkkaan siis vikaa mutta kuntoon tuli.

Earthillani soittelinkin sitten varmaan yli 20-vuotta, kunnes se jokin vuosi sitten nykyisen bändini treeneissä teki viimeisen tekosensa: kuului poks ja reenikämpän täytti sankka savupilvi. En ole kysellyt mikä siinä on vikana vaan ostin itselleni kauan himoitsemani Vox:in.

Kuvassa ei ole muuta yhdenmukaisuutta omaan Earthiini kuin nimikyltti.

-Markku Vahtola

Mainokset

Kauppoja hieromassa

Ainahan ne vahvistimet ja kaiuttimet ym. tuntuivat riittämättömiltä…

…ja niinpä sitä notkuttiin koulujen jälkeen ja lauantaisin alan liikkeissä: Musiikki-Westerlundilla, Musiikkimiehessä, PSO:lla ym. ja tavattiin sen ajan kuuluisia kauppamiehiä: Siukosen Lassi, Suomalaisen Arppa, Angerian Pekka jne. Joku paremmin muistava tai asiaa tunteva voisi kirjoittaa blogiin Pohjois-Suomen musiikkiliikeistä ja niiden -kauppiaista sekä myyjistä – kommentoijia varmaan riittäisi.

Otetaanpa teemaksi saksalainen Dynacord, merkki joka oli suositumpi tanssiorkilla kuin popparipiireissä.Yhtiö valmisti vahvistimia, kaikulaitteita, kaiutinkaappeja ja jopa kitaroita – nykyinen audio-sortimentti näyttää kattavan kaikki tarpeet?

”Aarteista” löytämäni esitteen mukaan olimme eräässä vaiheessa kiinnostuneita mm. bassovahvistin Bass-Kingista. Tehoa taisi olla 45 wattia ja sen soundi oli kerrassaan jyty! Muistilokeroita selatessani muistelen nähneeni moisen Highlanders Sectin kämpillä ja varmuudella useammalla tanssibändillä. Taitaa nykyään toimivana olla melkoinen harvinaisuus?

Dynacord Bass-King

Laulukamoja miettiessämme oli yhtenä vaihtoehtona neljällä mikrofonisisäänmenolla ollut Dynacordin Eminent, mutta se muistaakseni hylättiin liian pienen (45W) tehon takia ja päädyttiin 50W:n Voxeihin! Lienee merkkikin vaikuttanut valintaan? Voxeja kun käyttivät ”lähes kaikki poppari-kuuluisuudet”!

Dynacord Eminent

Kaikulaitehankinta tuli mieleen vasta Maxim-laulukamojen hankinnan jälkeen ja vahvana ehdokkaana oli Dynacord Echocord, mutta se haave kaatui hintaan. Taisi olla silloin liki 1500 nykyeuroa! Niinpä kaikulaite rustattiin vanhasta Meazzin vahvistimesta. Nykyään Echocord on haluttu ”kampe” mm. rautalankabändeille ja niitä on harvakseltaan kaupan. Hinnat taitavat liikkua 500€:sta ylöspäin?

Dynacord Echocord

Kaverilla on edelleen tallessa sekä Eminent että Echocord sekä Dynacord-kaiutinkaapit. Vaatisivat kuulemma ”pientä pintaremonttia” – tai ehkä sisällekin katsomisen toimiakseen. Mukava olisi verrata niiden soundia ja tehoja nykyvahvistimiin…

Alla olevassa kuvassa Pyrinnön keikalla näyttää lauluja ja foneja vahvistaneen sekä Voxit että yllä mainitut Dynacordit. Vahvistinrivi vaikuttaa massiiviselta, mutta sen selittää useamman bändin paikallaolo samalla keikalla.

The Connection keikalla Pyrinnöllä

Kun maaseudulla soitettiin välillä kaatuilevissa koivukulisseissa, oli Pyrinnöllä päädytty kuutamoiseen palmurantamaisemaan! 🙂

Entisajan laulukamat

Bachelorsien Burns-laulukamat olivat ensimmäiset kunnolliset oululaisbändeillä näkemistäni ja kuulemistani. Olihan toki vierailevilla bändeillä ollut vastaavantasoisia ja jopa parempiakin.

”Syvyyttä” laulusointiin toi Binsonin levykaiku, yhtään väheksymättä solisti-Jackin ja koko bändin osuutta kuultuun musiikkiin.

Saatiinpa Bachelorsien toiminnan hiipuessa noita kamoja lainaankin, tosin kaikulaite jätettiin setistä silloin pois. Olisimme tohelot voineet rikkoa sen kuljettamalla sitä ”huolimattomasti”.

Saksalaiset Dynacordin laululaitteet olivat laajasti käytössä mm. tanssiorkestereilla ja olipa eräällä soittokavereistanikin moiset. Dynacordien ”sielu” oli kaikulaite, joka on nykyisinkin haluttu ”kampe” – käyttäväthän rautalankabändien kitaristit sitä runsaslukuisasti.

Vox-sortimenttiaEnsimmäiset porukalla hankkimamme laulukamat olivat Voxit, tehoa mahtoi olla 50wattia? Ei ollut kaikua tms. lisälaitetta, oli sentään syvyysmitoiltaan kapeissa  kaiutinkaapeissa kromatut jalat, joiden varaan kaapit voitiin kallistaa. Muutoin olisivat kaatuneetvähänkään kaltevilla lavoilla!

Niinpä sitä lauleltiin kohti kattoa – mitä lie sanoisivat akustiikan tuntijat?

Voxit menivät myöhemmin vaihdossa uusiin Maximeihin. Tekijä oli suomalainen (muusikoiden.netin mukaan forssalainen) paja. Laulukamojen lisäksi Maxim teki tuotteita myös kitaralle ja bassolle. (Ihmeen vähän löytyy tietoa näistä nyrkkipajoista 😦 )

Kuva: Dannyn arkistot

Accusetit olivat ruotsalaisia(?) laitteita, joita käyttivät kotimaiset tähtiartistit Dannysta Jormasiin. Niille ominaista (omituista) oli pikkuinen suhina, joka kuului aina vahvistimen ollessa päällä. Johtuiko se muuntajista, elektroniikasta vai mistä, onkin hankalampi sanoa. Nykysanoin: oliko vika vai harkittu ominaisuus?

Matti Sarapaltion MS Audiotron – Suomen ehkä kuuluisin kaiutin- ja vahvistinrakentaja – toimitti 1970-luvulla äänentoiston lukuisille festareille, mm. Kuusrockiin. Matti oli taitava saksofonistikin, ja taitaa nykyään asustaa Espanjassa. Firma toimii edelleen uudella nimellä Audiotron Oy konsulttifirmana.

Kuva: Hannu TM Karjalainen

Hendeset oli Kemissä toiminut kaiutinrakennusyritys, jonka tuotteita ainakin kemiläisbändit käyttivät.

Pienempiä ja suurempia pajoja oli toki muuallakin, esim. Haapajärvellä Mysticin Weccu rakensi ja myi WeccuSet -laitteita paikallisille bändeille ja muillekin.

Valmistipa entinen kitaristimme Pasi Törmälä myöhemmin 80-luvulla Accutron-laitteita täällä Oulussa ja toimitti äänentoiston esim. Kuusrockiin ja kiinteät äänentoistolaitteet moneen suureen kokoussaliin.

”Eemelit” puutöissä

Pitemmän päälle alako kyrsimään soittaminen ikivanahoilla käytetyillä vehkeillä, jotka välliin saattovat kärähtää ja joitten ämyrit oli hiuti ja räplättivät ihimeellisesti. Ja pieniäki olivat – vahavarit vain 30-wattisia ja ämyrit 8-tuumasia! Niinpä päätettiin hommata kitaristille uuvet, vaikka ite tehen. Rahhaa ei ollu molempiin: vahavariin ja kaijuttimiin, laulukamatki ku oli just hankittu. Niinpä päävyttiin kaijutinkaapin rustaamisseen.

”Tietoa” haettiin kirijastosta, lehistä ja esitteistä – mittoja ja impetansseja. Lukion fysiikan lukeneet nerot! Lopulta mentiin tillaamaan ämyreitä: 12-tuumaset ehottomasti ja nelijä kappaletta. Goodmansit olivat liijan kalliit, niinpä tilattiin Celestionit sekä samalla komija kimalteleva maskikangas. Läpäsi kuulemma paremmin ääntäki. Mutta näkö oli tärkeä. Ja koko! Noinhan sitä kuviteltiin…

Millimetripaperille piirrettiin kaijutinkaapin tuleva malli ja samalla boxi laulukamoille: Maxim-mikserille ja kahelle Dynaco-päätevahavarille sekä tilavarraus maholliselle kaikulaitteelle. Se oli vielä hankintalistalla. Kaapin materiaalia mietittiin ankarasti: lastulevy oli liijan heikkua, vaneri ja venevaneri kovin kallista, niinpä päävyttiin rimalevvyyn. Pintakäsittellyyn aateltiin mustaa maalia ja kaapin ja boxin nurkkiin alumiinirohofiili. Rattaat vielä alle ja muutama ripa kylykiin. Asia sillä selevä!

Seuraavaksi OAK:lle tillaamaan puupuolelta rimalevyjä : mittaan sahattavia sivuja ja aukotettava etulevy. Metalliosastolta sopivia kehikoita hitsattuina laulukamojen kiinnitykseen. Puusepäntehtaalta tuuma kertaa tuuma -höylärimmaa ja lopulta rautakaupasta rattaat, alumiinista L-rohoviilia, ruuveja, ripoja, liimaa, maalia ym. Alako kyllä butjetti vejellä viimesijjään!

Valamiit tarpeet saatiin ja vietiin kaverin pajalle kotitalonsa  hiilikellariin, isänsä ku oli sen talonmies. Lukusia iltojahan siinä meni käsipellein poratesa, liimatesa ja ruuvatesa ennenku kaappi ja boxi saivat puiset muotonsa. Kämmenpohojat oli molemmilla rakentajilla rakoilla. Hetken helepotti ku päästiin maalaamaan, mutta alumiinirohoviilien ja rattaitten kans taas hikkoilttiin. Ja noijuttiin! Maskikangas oliki heleppo nakki, samaten johtojen ym. tinnailu. Komijahan kaapista tuli, ja iso – varmaan 120cm korkia.

Ja sitte testaamaan tarvitaanko refleksiaukko vai soiko koko skaalalla? Ja herttanen sentään mikä jytke! Jos äänesä oli pientä vikkaa, se johtu varmaan vahavarista! 🙂

Eipä löytyny kitarakaapista yhtään kuvvaa, sentään toista kuvvaa manipuloijen sai näkösälle laulukamaboxia (4-kanavainen Dynacon toinen pääte, Maxim-mikseri ja jopa kaikulaitteen kuluma näkkyy) ja osa laulukaappeja.

Keikoilla vasta huomattiin, kuinka epäkäytännöllinen se oli. Autoonsaanti ja siirtely oli helevatanmoista hommaa, mutta olihan se kiitettävän tukeva. Ja raskas!

Aikansa palaveltuaan saatiin seki ujutettua vaihosa pois, taisi tilalle tulla Marshallin nuppi ja kaappi tms? Laulukamakki vietiin vuosia myöhemmin käsistä ku oli levinny tieto niijen olemasaolosta. Muutenhan ne ois tällä hamsterilla jossain nurkasa arvotavarana tallesa! 🙂 Tosin tapasin errään musikantin, joka kertoi juuri noitten päätevahavistimijen olevan sänkynsä alla! Kyllä muusikot on aivan oma rotunsa…