Treenailua Hintantien mutkan kellarissa

Bluesbird -bändimme treenaili Hintantie 11 ”pommisuojassa”, kuten silloin sanottiin, joskus 80-luvun alkuvuosina. Samoin Ramrod & Viisi Vierasta Miestä -yhtyeetkin.

Kuva: Google Street View

Samassa paikassa, tavallisen asuinkerrostalon väestönsuojassa oli selvästi ollut bändejä ennen meitäkin, sinne jääneiden vanhojen nuotinrepaleiden perusteella. Muistaako / tunnustaako kukaan käyttäneensä tuota harjoituskämppää jossain vaiheessa, ja jos, niin milloin? Ko väestönsuojan yläpuolella oli liikehuoneisto, ja sen yläpuolella vasta asuinkerrokset, ilmeisesti tästä syystä mainittu väestönsuoja oli bändikämpäksi yleensä saatu.

Mainokset

Treenejä Oulun Järjestötalon kellarissa

80-luvun loppupuolella silloinen bändini Ziwa sai mainion treenipaikan Järjestötalon kellarissa.

Pakkahuoneenkadun ja Mäkelininkadun kulmauksessa oli paikallisen äänentoistoalan yrittäjän studio ja pääsimme treenaamaan ihan oikeaan äänitysstudioon. Vuokra oli kallis, mutta maksoimme sen mielellämme niin hyvästä treenikämpästä. Harvalla bändillä kuitenkaan on mahdollisuus saada treenata studiossa. Studiosta oli näppärä piipahtaa sisäkautta portaita pitkin yläkerrassa olevaan Lillemoriin oluelle jos iski yllättävä jano.

Muina etuisuuksina treenikämpässä oli myös se, että saimme käyttää studiota ja äänittäjää omiin tarpeisiimme alennettuun hintaan. Ja studioyrittäjä ei turhaa nipotellut, jos vaikka satuimme innostumaan juomaan kaljaa treenien lomassa. Haittapuolena sanottakoon se, että kun studiossa äänitettiin jotain muuta, emme me tietenkään voineet silloin treenata.

Ziwa

Sitten tuli eteen se päivä, kun studioyrittäjä ilmoitti, että hän muuttaa tiloista pois. Onneksi hän järjesti asiat niin, että me saimme jäädä treenikämppään. Sen myötä kämppään tuli toinenkin bändi jakamaan kanssamme raskasta vuokrataakkaa. Seinän taakse entiseen tarkkaamoon tuli treenaamaan juuri levynsä julkaissut Jumalainen näytelmä.

Kellarissa tehtiin pian tuon jälkeen muutostöitä ja muistini mukaan muutimme vielä eri tilaan samaisessa kellarissa. En muista enää, lopetettiinko soittotilojen vuokraaminen vai lähdimmekö itse pois. Joka tapauksessa orkesterimme hajosi, uutta bändia (Lasihelmipeli) jo kasattiin ja pian Järjestötalon kellari jäi taakse, toistaiseksi.

**********************

2000-luvun puolella kasasin bändin, joka toimii tällä hetkellä nimellä Vahtola. Treenaamme samaisessa Järjestötalon kellarissa parin muun bändin kanssa. Muistan kun astelin uudelleen tuttua ramppia pitkin kellariin, valtasi minut omituinen fiilis. Siitä kun viimeksi olin kävellyt samaa ramppia alas, oli kulunut aikaa noin 25 vuotta. Ympyrä on tavallaan sulkeutunut.

Vahtola

-Markku Vahtola

Treenejä Nokkalan puukoululla

Vuosi lienee ollut 1983

…kun ensimmäinen varsinainen kodin ulkopuolinen treenikämppä järjestyi silloiselle bändillemme Nokkalan vanhalta puukoululta. Siihen saakka olimme häirinneet möykkeellämme vanhempiamme ja omakotitaloalueemme naapureita soittamalla joko kaverini kodin pihamökissä tai vanhempieni kellarissa. Kerrankin eräs naapuri tuli pihamökkiin, jossa treenasimme ja kysyi tiukkaan sävyyn, että omistatteko nappulaa jossa lukee volume?

Kuva: Archeus Oy

Kannoimme vähät kamamme Nokkalan puukoululle, jossa jaoimme treenitilan Tiistain ja Juliet Jonesin Sydämen kanssa. Vanha puukoulu oli yksi mukavimmista treenitiloista, jossa olen koskaan soittanut sen jälkeenkään. Koulussa oli tiettyä patinaa ja historian havinaa. Lisäksi ikkunasta näkyi kivasti Oulujoki, joka tosin oli jäässä, sillä ajankohta sattui erittäin kylmään pakkastalveen ja näkyvyyskin joelle oli vaihtelevaa ikkunoiden ollessa välillä uppojäässä.

Äänitimme koululla myös yhden ensimmäisistä demonauhoistani silloisella bändillä. Tiistain basisti oli hyvä kaverini ja hän äänitti alkeellisilla laitteilla demon koululla. Alkeellinen laitteisto tarkoittaa sitä, että käytimme muistaakseni nelikanavaista mikserintapaista ja kaksiraitakelanauhaa. Vedimme pohjat nauhalle livenä ja myöhemmin lauluosuudet siten, että kelanauhuri oli yhdistetty c-kasettidekkiin, johon myös laulumikki oli yhdistetty jonkin härpäkkeen kautta. Tämän jälkeen kela pyörimään ja solisti (allekirjoittanut) suolsi vuolaat solistiset osuutensa livenä purkkiin. Täydellisyyteen taipuvainen silloinen soolokitaristimme kieltäytyi soittamasta demolle kitarasooloja ja minun piti ne heittää, vaikka olin häntä huomattavasti huonompi kepittäjä.

Nykyään kun ajan joskus Nokkalan koulun ohitse, mieleeni pulpahtavat nuo ammattimaiset äänityssessiot kaukaa menneisyydestä ja suuni vetäytyy väkisinkin hymyntapaiseen.

Nokkalan koulu ei palvellut tarkoitusperiämme kauaa. Talven taituttua kesäksi oli bändimme jo hajonnut ja uusi orkesteri roudasi kamojaan uuteen treenitilaan. Mutta siitä sitten toisella kertaa…

-Markku Vahtola

”Tower House”

Itselleni merkittävin bändi Oulun alueella oli 1970 ja -80 -luvuilla Tower.  Bändi toimi aktiivisesti 1977 – 1983 välisen ajan.

Aluksi treenitilana toimi Haukiputaan lukion salin esiintymislava, mutta basistin vaihtumisen myötä oli hankittava jokin toinen treenipaikka. Haukiputaan Ukkolanperällä oli tyhjillään varsin huonoon kuntoon päässyt talo. Tunsin jollakin tavalla omistavan tahon ja menin rohkeaasti kysymään, josko taloa voisi soittopaikkana käyttää. Onnistuihan se sillä ehdolla, että maksamme sähkölaskun.

Innoissamme menimme tutkimaan rakennusta ja aloimme suunnitella, kuinka tiloja käyttäisimme. Ilmeisesti olohuoneena aiemmin toiminut huone päätyi soittotilaksi ja vieressä oleva toinen huone oli aluksi lisätilana. Otimme siihen aluksi alivuokralaiseksi kaverin perustaman soittokunnan, mutta talven koittaessa se bändiviritelmä oli historiaa.

Talo oli mansardikatolla tehty, joten sen alin lape sai komean somistuksen ohimenevän nelostien puolelle. Toista metriä korkeilla valkoisilla kirjaimilla (styroxlevystä leikattu) laitoimme komeasti katolle bändin nimen. T O W E R näkyi kauas katolta kesäisin ja syksyisin. Eräs linja-auto meinasikin ajaa ojaan, kun kuljettaja oli jäänyt tuijottamaan liian pikäksi aikaa nimeä. Naapurin vanha muori oli kaupassa tuumannut, että jotakin terroristeja siellä pitää meteliä joka sunnuntai monta tuntia.

Koska talo oli vanha, emme uskaltaneet käyttää tulisijaa lämmitykseen. Yksi lämpöpatteri toimi peruslämmön tuottajana. Viereisen huoneen ja olohuoneen yhteys suljettiin tiiviisti, jotta lämpö pysyisi edes jollakin tavalla soittotilassa. Kovilla pakkasilla treenit piti jättää väliin. Lämpötila oli nippa nappa plussan puolella.

Bändin äänimieheksi pestautui Pirin Jorma eli Jörö. Jörö oli toimelias kaveri ja päätti tehdä huoneen vieressä olevasta isosta komerosta äänittämön. Niinpä eräänä sunnuntaina, kun treenasimme, ilmestyi Jörö moottorisaha kädessään ovelle ja moikkasi vain. Jatkoimme soittoa, kunnes laippa ilmestyi seinästä ja siihen alkoi muodostua aukko. Kitaristi säikähti, sillä moottorisahan laippa ei ollut kovin kaukana hänen päästään esille tullessaan.

Loppujen lopuksi tarkkaamosta tuli varsin oivallinen. Sinne Jörö kasasi mikserin, jonka oli hankkinut ja muita asiaan kuuluvia laitteita. Osa oli lainassa ja osa hänen omiaan. Koska mitään kaukokaapelia ei ollut, niin mikkien piuhat tuotiin juuri rakennetun ikkunan molemmin puolin sijoitetuista muoviputkista huoneeseen. Mikkijohtojen pituudesta johtuen, oli rumpujen ympärillä varsinainen hämähäkin verkko. Osa piuhoista oli niin lyhyitä, että rumpujen taakse piti kontata niiden ali. Myöhemmin tilanne toki korjattiin, mutta alussa se oli tällaista.

Talo sai nopeasti nimen ”Tower House”. Siellä äänitettiin monia bändin tulevalle uralle merkityksellisiä biisirunkoja. Parhaimmillaan paikalla oli Revox-kelanauhuri, jolla äänitteiden laatutaso oli selvästi parempi kuin kasettidekillä.

Basistimme ollessa armeijassa, soitimme kitaristin kanssa kahdestaan biisien pohjia. Hän soitti tarkkaamossa bassoa ja minä soittohuoneessa rumpuja. Äänitetyt pohjat annettiin sitten basistille kuunneltavaksi, että näin ne sitten menee.

Yksi vuosi menikin tällä tavalla pääsääntöisesti. Tuona aikana Tower valmisteli tulevaa biisilistaanasa, jossa oli käytännössä ainoastaan omia biisejä. Tower-House oil varsinainen luovuuden kehto. On myös syytä muistaa, että Pirin Jorma aloitti äänimiehen uransa juuri tuolloin, Myöhemmin Jörö opittiin tuntemaan Oulun Äänentoistopalvelun yhtenä omistajana ja Juliet Jones -bändin miksaajana ja keikkamanagerina yms.

Hienoa aikaa se oli, ja kaikki tuolloin tehdyt tallenteetkin lienevät tallessa. Osa on minulla ja osa muualla.

Toneman

Pitkin Mäkelininkatua

Mäkelininkatua voi pitää 60-luvun treenipaikkojen pääkatuna: tunnetuin jopa suuren yleisön keskellä oli Bachelors:in Klubi, puutalo nykyisen hotelli Apollon paikalla. Useampia huoneita käsittäneellä klubilla vieraili mm. Jan Rohde bändeineen ja paikka tunnettiin muusikkopiireissä maanlaajuisestikin.

Kortteli eteenpäin ja vasemmalla puolen Mäkelinin- ja Hallituskadun kulman kivitalon pommisuojassa treenasi Highlanders Sect, jonka soittajista kehkeytyi pitkäaikaisia muusikkoja eri bändeihin, ja Laresta jopa kaupunginteatterin kapellimestari.

Kansan Tahdon väestösuojassa kokoontuivat vasemmistonuoret ja yhdessä pikku huoneessa treenasi Elsilän veljesten johtama Funeral Procession, jossa bassoa pompotteli muuan Pekka (sukunimi hakusissa).

Mäkelininkatu muuttuu Laaniskan kohdalla Kansankaduksi, mutta homma jatkuu: muistaakseni Siltalan veljekset treenasivat Tekulla jossain tiloissa, olihan heidän isänsä koulun talkkari. Benistä tuli sittemmin oikein levytähti ja muut veljekset olivat häntä säestävässä orkassa.

Arinan leipätehdas oli jo silloin treenitilana, taisi ensimmäinen bändi siellä olla Strontium, sittemmin tunnettu Ghetto-nimellä. Paikka oli tuttu myös myöhempinä vuosikymmeninä.

Kansankadulta kääntyy oikealle Siljonkatu ja sen numero 72:n kellarissa treenasi joku bändi (nimeä muistellaan). Paikka jäi mieleen siitä,  kun Jussi Raittinen vieraili siellä esittelemässä etelässä perustettua Suomen Popmuusikot ry:tä sekä paikan kodikkuudesta normitreenipaikkaan verraten.

Treenipaikkoja (ja mitä ihmeellisimpiä) oli monenkirjavia, mutta Mäkelininkadun ”suora” on omalaatuisensa?