Cafe Adam 4.4.-91: Robert Gordon & Chris Spedding

Riku Halttu muisteli FB:ssa:

”Olin kerran tuuraamassa miksaaja Tumeliuksen Jaria Robert Gordonin ja Chris Speddingin keikalla Cafe Adamissa joskus 90-luvulla, en muista päivämäärää. Keikka äänitettiin c-kasetille suoraan miksauspöydästä ja kasetti piti viedä keikan jälkeen artisteille itselleen. En ole varma mutta saattaa olla sama keikka josta on biisejä tällä julkaisulla..

Born To Rock -kansi

Robert Gordon & Chris Spedding
Born to Rock
Unreleased Live Recordings 1991 – 1993
(cd, c.c. 002)

Guitar Jamboree (by Chris Spedding) / The Way I Walk / Lonesome Train / Summertime Blues / Red Cadillac And A Black Moustache / Walk On By / It Feels So Right / The Worrying Kind / Rock Billy Boogie / I Wouldn’t Treat A Dog (The Way You Treated Me) / Drivin’ Wheel / Twenty Flight Rock / Love Me / Born To Lose / You’re Undecided / Three Time Loser / I Forgot To Remember To Forget / Ubangi Stomp / My Babe / Blue Christmas / There You Go / This Little Thing Called Love / Rock Billy Boogie #2 / Fire / It’s Only Make Believe
————————-
tracks 1-3: Nagoya, Japan, May 31, 1993; tracks 4-6: Oslo ’93; tracks 7-9: Lone Star, NYC, New York, July 31, 1992; tracks 10-14: Lone Star, NYC, New York, April 10, 1993; tracks 15-17: Oulu, Finland, April 4, 1991; track 18: splice of the Oulu and Barcelona versions; tracks 19-20: Barcelona, Spain October 5, 1991; tracks 21-23: Vasteras, Sweden, April 2, 1991; tracks 24-25: Lone Star, NYC, New York, June 27, 1992; all tracks featuring Robert Gordon:vcl [except track 1], Chris Spedding:gtr/vcl [track 1], Rob Stoner:bs & Bobby Chouinard:dms ”

Cafe Adam 1991 (video: Ilpo Nikkilä)

Millaisia muistoja lukijoille nousee mieliin Cafe Adamista ja keikoista siellä? Rohkeasti kommentteja tulemaan!
Paikkahan avattiin Cafe Adamina -88 ja nimi muuttui 90-luvulla Foxiaksi ja sittemmin Tähdeksi; samalla tapahtui muutos klubista tanssiravintolaksi. Alkuaan kaikki tunsivat sen Järjestötalona. Ennen Adamia tiloissa toimi elokuvateatteri.

-webmaster: Robert Gordonin & Chris Speddingin keikkaa on tarkoitus ”ruotia” OPH-blogissa laajemmin myöhemmin.

”Uusvanhoja” history-bändejä

FB:sta löytyy aina välillä helmiäkin,

kuten oululaisen rockin historiaan toistaiseksi dokumentoimattomia bändejä:

”Vanhoja muistellen:
Eka bändikeikkani suuremman yleisön edessä lienee ollut Oulun Pyrinnöllä joskus vuonna 1982. Tilaisuus oli joku isompi bänditapahtuma, jossa pääesiintyjänä oli juuri vast ikään Rockin SM:n voittanut utajärveläinen 22-Pistepirkko. Pirkot heittivät aika omituista musaa silloin.

Muista bändeistä on jäänyt mieleeni Oulun punk-kunniaa ylläpitänyt Raato, jonka riveissä naamakirjafrendini Pera ja Poku vaikuttivat. Vetiköhän Raato sittenkin keikan  ”Kaikki pois”  -nimellä? En muista. Muut bändit taisivatkin edustaa heviosastoa ajan hengen mukaisesti. Meidän orkka taisi vetää englanniksi… viimeistä kertaa. Jännitin aivan perkeleesti 🙂 ”

-Markku Vaahtola

…mutta muisteloa seurannut keskustelu on syy tähän bloggaukseen:

Mika: Mitäs niitä olikaan…. Mammuth …..jokos se sillon Chatterbox oli kuvioissa (ei se ollu kyllä hewiosastoa)…. Ranne …..Stinkfoot…. Äppy …..olihan noita 😉

Markku: Ranne soitti monissa samoissa kallaaseissa tuon jälkeenkin.

Antti: Jos ei koulukeikkoja tai humppakeikkoja lasketa niin mun oikea eka keikka oli vasta 87. Aknestik oli meidän ( Murnau ) lämppäri. Vai oliko se toisinpäin? Mitä mieltä Jukka oot?

Antti: Ei silloin ollut lämmittelybändejä, vaan jokainen veti täysillä sydämensä pohjasta

Markku: Se on jännä juttu että tuon Pyrkän keikan aikoihin useat naureskeli Pistepirkoille. Hymyt hyytyi hieman myöhemmin.

Pekka: Mun Bändi oli Raato  …. Kaikkipois ei ollut silloin vielä kasassa..Muistan vieläkin sen PistePirkon rumpalin kamat..ne oli niin sairaan paskat maijjat…

Markku: Mulla on Poku jääny mieleen, että me soitettiin heti teidän perään ja kuuntelin teidän esitystä paskanpää jäykkänä housunpersustaa koskettaen 🙂 Meillä oli nuottiteline tekstejä varten, kun ei osattu niitä ulkoa ja muistan kun tyrkytin telinettä Peralle, ettei oltais ainut bändi jolla tojottaa nuottiteline lavalla 🙂

Keskustelussa mainittuja 80-luvulla keikkailleita ja historiasta vielä  puuttuvia bändejä tietoineen kaivataan eli: yhteys- / bändeistä tietävät henkilöt historiikkipostia tulemaan s-postiin /fb:iin tai tietoa, kehen voi ottaa yhteyttä…

-webmaster: Jälkikevennys / muistinvirkistys: Pyrintöhän satsasi lavasteisiin toisin kuin nuorisoseuroilta tuttuihin satavanhoihin rantakoivikkosermeihin – vajaassa 10 vuodessa city-maisema muuttui palmuranta-maisemaan, kuten ao kuvat osottavat. Kuinka lie maisema muuttui myöhemmin?

Jossain vaiheessa esiintymislavoja rakennettiin sivukatsomoihinkin tai tuotiin omia irtolavoja sivuverhoineen varsinaisen lavan eteen.

Järjestettiinpä tansseja ja diskoja yläaulassa ja kahviossakin. Letkajenkan MM-yrityksen aikoihin letka kiersi salissa ja yläaulassa, muistaneeko kukaan tarkemmin po tapahtumaa?

Pyrintö 60-luvun alussa, lavasteissa Bachelors

Pyrintö, 60-luvun lopussa, lavasteissa The Connection

Johan oli mänitseri! :)

Toinenkin Vahtolan Markun avaama FB-keskustelu tarttui webmasterin nuottaan:

”Oulun seudulla vaikutti -90 luvulla hieman epämääräinen ja huvittavakin ”keikkajärkkäri” tai mikä kiertuemanageri lie omasta mielestään olikaan. Olikohan nyt jonkun paikallisen Elmun (Elävän Musiikin yhdistys) äijiä. ”Rupelilippalakkimiehestä” me puhuimme sen jälkeen kun tähän heepoon törmäsimme ekaa ja ainoaa kertaa.

Oltiin keikalla Lillemor-nimisessä kuppilassa Oulussa ja keikan jälkeen istuimme kaljamotit neesujemme edessä kuppilan yhteen pöytään. Seuraamme änkeytyi maalaiselta näyttävä äijä.

Hankkija-tyylinen lippalakki oli vedetty päähän, jaloissa olevat farkut oli vedetty henkseleillä ylös kainaloihin saakka yli pullean vatsan ja näin ollen housujen lahkeet näyttivät huvittavan lyhyiltä. Äijä oli aika jurrissa ja alkoi vuolaasti kehua bändiämme.

Lippa vinossa äijä horjui pöydässämme ja änkytti suustaan kehujaan. Muistelen, että olisi vielä kaatanut jonkun kaljat syliinsä siinä horjuessaan. Sen jälkeen alkoi kaljan pummaaminen ja lopuksi tarjous lähteä hänen järkkäämälle Pohjois-Suomen kiertueelle. Kuulosti komealta, mutta kieltäydyimme kunniasta:) ”

webmaster: kuinka ollakaan, kyseinen henkilö on muillekin noiden aikojen oululaismusikanteille tuttu…  ja tarina jatkuu (MrX:n nimen on webmaster jatkokeskustelijoiden pyynnöstä ”sensuroinut”):

Pekka: MrX !!! Todellinen keikkamanageri tosiaan !!!!!!

Markku Vahtola: No niinpäs olikin! Sama heepo:)

Pekka: MrX kysyi erääs bändin keikalla, että onko bändi kalliskin, kun niin hyvältä kuulostaa.

Sanoin: ”On liian kallis sulle.” Keskustelua ei enää jatkettu.

Aika moni kävi liki ilmaiseksi keikalla ja usein kyseessä oli jokin ”bändikisa.” Voittaja sai palkkiona tehdä demonauhan. Oh ja voi!!! Jotenkin näille löytyi aina uhreja.

Matti: MrX. Kunnon liimis 🙂  (webmaster =liimatukka)

Pekka: tai Tappi Suojanen MK II 🙂 )

webmaster: itsellänikin on kokemuksia 70-luvulta muutamasta nyt jo edesmenneestä ”managerista”, mutta pitää miettiä juttujen ”julkistamista” – niihin kun liittyy omaa sinisilmäisyyttäkin!

Ehkä aikanaan kokonaiseen blogiinkin on aihetta, kunhan ensin oman häpiäni itteleni selitän? Alkkohoolihan se liittyy moisiin toimiin ryhtymiset…  toisin ja puolin toisinkin, eikä ole halua ”lyödä” kunnon soittoveikkoja tai ”rehellisijä” manakereita jäläkikätteeen! 🙂 Etenkään kun moni ei oo ”puolustamasa” ittiään tai maksamasa velekojaan… Mutta huumorijahan niistäki irtuaa! 🙂

Ps: Nyt kannattaisi blogin lukijoiden alkaa kaivella muistilokeroitaan ja valokuviaan vaikkapa Lillemor:ista, niin saadaan senkin historia dokumentoiduksi… Vähäisimmästäkin viestistä tai kuvasta väännetään jotain kiinnostavaa tai keskustelua herättävää.


Kilpailua vai ei?

FB.ssa Markku Vahtola kyseli jonkin aikaa sitten:

”Järjestetäänkö enää nuorille aloitteleville bändeille kaupungilla mitään bänditapahtumia nykyään? Omassa nuoruudessa niitä järjestettiin paljon. Joka kesä oli Rotuaarilla jos jonkinmoista bändikisaa ja bändikatselmusta, jossa oululaiset ”ei levyttäneet” bändit saivat mahdollisuuden esiintyä. Talvisinkin niitä järjestettiin mm. silloisella Vanhalla Paloasemalla.

Lasihelmipeli joskus -90 luvun taitteessa Rotuaarilla

Ja kaikki bändit soittivat omia biisejään. Nykyään tuntuu siltä, että keikkapaikat ottavat ainoastaan covermusaa soittavia ryhmiä esiintymään. Omilla biiseillä on hankalaa saada keikkaa jos ei ole tehnyt levyä.”

webmaster: 60- ja 70-luvuilla järjestettiin Oulun kaupungin nuorisotoimen ja tanssijärjestäjien sekä muutamien lehtien (mm. Stump ja Frederik Kellon Ns:lla) toimesta kykyjenetsintäkilpailuja ja lisäksi Suomen Pop-muusikot ry järjesti bändikilpailuja ja Rockin SM:täkin. Onko toiminta mennyt sellaiseksi esittelyhommaksi, jossa esim. Rockpolis buukaa bändejä tai bändit itse tekevät ”kilpailuitta” omia demojaan tai vaikkapa videoita Youtubeen tai Myspaceen ja toivovat läpimurtoa sitä kautta?

Moni on toki lyönyt läpi muitakin kautta, mutta onko kilpailuhenki kadonnut esim. rahanvallan alle: kellä on rahaa kustantaa hienoin video autotunettuna nettiin, se voittakoon? Vanhasta webmasterista tuntuu moinen tunku ja hinku välillä suorastaan sairaalta, kun kuuntelemalla pitää yleisön ne kicksit saada eikä näkemällä? Live-esitys voi yllättää monen ennakkokatsojakuulijan negatiivisesti… ja päinvastoinkin! 🙂