Musiikkiprojekti Varjo Suusalo

Vielä 60- ja 70-luvuilla

…olivat magnetofonit arvokkaita ja harvinaisia: niitä pidettiin kotona kunniapaikalla ja harvoin saatiin lainaan esim. treenikämpille. Niinpä nauhoituksia noilta ajoilta on suhteellisen vähän ja nauhoja vielä vähemmän.

Noita ”kadonneita nauhoituksia” voitaisiin yrittää kaivella esiin ja porukalla koota niistä vaikka yhteinen julkaisu – tällaista on jopa toivottu nuorempien muusikkojen ym. toimesta. Nyt liikkuu vain suusanallista perinnetietoa vanhojen bändien ”kovuudesta”.

Grundig-TK830 60-luvulta

Toista oli jo 80-luvulla ja mankat kehittyneempiä – tulivatpa c-kasettinauhuritkin. Näin Markku Vahtola facebookissa kertoili eräästä demokokeiluistaan:

”Meillä oli joskus parikymppisinä kaverin kanssa sellainen musiikkiprojekti kuin Varjo Suusalo. Väsättiin huumorilauluja ja ääniteltiin silloisessa kämpässäni neliraiturilla päivät pitkät demoja.

Mieleeni muistuu sellaisia biisejä kuin ”Pohjelihakseen”, ”Se velttoilee”, ”Raavi ja imppaa”, ”Synnynnäinen potkija”, ”Elämäni vesistöt”, ”Eläpä töni”, ”Kah, enpä älynnyt”, ”Hygieenikko”, ”Vetää suonesta”, ”Maitohampaat tippuu” ja ”Tahdon punkteeraukseen”.

Teimme varmaan parikymmenta demoa, joista osa on vieläkin tallessa c-kasettina. Vetävä laulusaundi saatiin siten, että nauhanopeutta hieman nopeutettiin siinä vaiheessa kun lauluja pistettiin purkkiin. Kun tulosta kuunteli normaalinopeudella oli laulajan ääni huvittavan vetelä ja laiska.

Kerran tehtiin äänityksiä sitten päivällä yksiössäni niin keskittyneesti, ettemme kuulleet ovikellon soittoa. Kaverini veti juuri antaumuksella lauluosuutta sisään kun ovi avautui ja isännöitsijä astui sisälle yleisavain kädessään. Meillä oli siinä meneillään joku härskimpi kappale. Isännöitsijä oli hölmistyneen näköinen ja tuumasi: ”Jaa täällä pojat musisoi. Tulin tarkastamaan vesimittarin lukemaa.
Kylläpä meitä hävetti 🙂 ”

Jape kommentoi Markun merkintää: ”Laitappa Varjo Suusaloa jakoon jonnekkin? Jo biisien nimet herättää voimakasta uteliaisuutta ja mielenkiintoa.”

…ja Markku vastasi: ”Pitäs ottaa joskus työn alle ja ajaa biisit c-kasetilta kovalevylle. Ehkä muutaman kuuntelijaystävällisemmän biisin vois jakoon laittaa… mietin vaan että onko Varjo Suusalolla ollenkaan kuuntelijaystävällisiä biisejä.”

Varmaan muillakin on joitain vastaavanlaisia kommeluksia,  ”kokemuksia” tai kokeiluja – niitä voisi jakaa täällä blogissa toistenkin luettaviksi. Muusikkojen ”rodullehan” aina sattuu ja tapahtuu…

Mainokset

Muukalaisia Oulussakin

1960-luvulla…

Tiedonvälityksen tuolloin vielä ottaessa ensiaskeliaan, useita samannimisiä bändejä saattoi olla Suomessa ja ulkomaillakin. Ei saatu tietoa samannimisistä yhtyeistä, kun ei ollut nettiä eikä muutakaan ihan ajan tasalla olevaa tietoa. Tosin ilmiö on jatkunut ihan viime vuosiin, esim. Yölintu-nimisiä yhtyeitä taisi Suomessa yhdellä kertaa olla yhdeksän kappaletta.

Niinpä Oulussakin vaikutti Helsingissä levyttämäänkin päässeen Strangers-yhtyeen täyskaima. Yhtyeen aloittamisvuodeksi kaavailisin vuotta 1964-65.
Vaikka yhtyeen nimihistoria onkin vielä peitossa, yhtyeen kotipesä oli Oulunsuun Pirtillä. Osa porukasta asustikin Lämsänjärvi – Kastelli -alueella.

Oulunsuun Pirtti

Vaikka yhtye onkin hieman tuntemattomampi, useiden yhtyeen jäsenten matka on jatkunut ihan Suomen huipulle saakka. Yhtyeen jäseniä olivat Juha Karppinen, Pekka Leminen, Jari Närhi, Pekka Huttunen, Manu Ainasoja ja Unto Kaikkonen.

Strangersin yhtyeen jälkiaallossa on seilannut mm. Descamind ja Express. Osa muusikoista siirtyi tanssimusiikin pariin mm. Pekka Käyhkön yhtyeeseen ja Juha Laakson yhtyeeseen. Kytkentöjä edellä mainituista yhtyeistä löytyy myöskin Connection– ja Atlantic-bändeihiin. Samoin Blackbirds ja Wilds-yhtyeet ovat lähellä näitä muusikkoja.

Jälleen kerran asioita on kirjoitettu hatarien muistikuvien ja muistelmien perusteella.

-altsu-

Kenellä oli Oulun seudulla eka kitaravahvistin?

No niin, kuka osais kertoa kenellähän täällä Oulun seudulla oli ekat sähkökitarat ja -bassot, sekä niille oikeat vahvistinlaitteet keikkakäytössä? 60-luvun puolivälissä näitä em oli jo useammallakin, mutta kuka tai ketkä mahtoivat olla ihan ekoja tienraivaaja sähköisille soittimille? Kysymys koskee myös tanssi/ jazz-muusikoita, valistakaapa jos tiedätte jotain.  terv hantte