Ensimmäisiä sähköisiä soittokamoja

Webmaster hankki kaupasta ensimmäiset uudet ja omat (=bändikimpan) vahvistimet joskus 60-luvun puolivälissä… siitä juttua vaikka tämän blogin kommenteihin, mutta reilut 15v myöhemmistä hankinnoista aloitetaan:

Markku Vahtola muisteli fb:ssa omia kokemuksiaan seuraavasti:

”Kaverin kanssa kävimme kuolaamassa varhaisessa teini-iässä Musiikkimiehen ikkunasta kitaroita. Sisälle ei uskaltauduttu, koska myyjät kehoittivat kokeilemaan kitaroita ja me uuniskot ei kehdattu vaikka hirveenä olis haluttanu.

Mutta sitten koitti kerran lopultakin se onnenpäivä, että lähdimme ostamaan ensimmäisiä sähkökitaroita. Isäni lähti tietystikin pojanmulukuille mukkaan. Valitsimme kaverini kanssa molemmille silmiä hivelevän kauniit LesPaul -malliset kitarat. Merkki oli Rocky. Ja vahvistimiksi molemmille kuvan mukaiset Yamahan JX30 vahvistimet.

yamaha_jx30
Kotona heti töpselit seinään, kitara piuhalla kiinni vahvariin ja volumet kaakkoon. Voi sitä onnen tunnetta!

Yamaha palveli minua muutaman vuoden. Ensimmäiset opettelumaiset bändiviritykset se vielä kelpasi, mutta pian tuli eteen tilanne, että tehot siinä ei yksinkertaisesti riittäneet bändisoittoon ja saundithan siinä oli helevetin paskat. En muista enää mihin pistin vahvistimen ja kitaran kiertoon uusia hankkiessa.”

Petri kommentoi postausta:  ”Mulla oli tollanen pieni , olikohan JX20 vai 15 peräti.”

Markku vastaa: ”Ainaki JX20 malleja oli myös siihen aikaan.”

Petriki muistaa(?): ”Se se sit oli, näppärä. Musiikkimiehestä, kai?”

Markku tarkentaa: ”Volume-nupista kun vetäs niin ärähti säröt päälle!” ja jatkaa: ”Musiikkimiehessä noita möivät.”

Petri muistaa lisää: ” Ja kopio-sunburst Strato kainaloon.”

Markkuki herrää: ”Mulla oli toinen kitara Rockyn kopio strato. Ja kaula niin ku liiterissä halosta tehty. Mutta eihän sitä sillon vielä tajunnu!”

rocky

Tässä samankaltainen ”halako”

Petri  ’lohduttaaa’:  ”Rocky oli muuten munkin kepin merkki.”

Markku päättelee:  ”Näköjään hyvinki yleinen merkki siihen aikaan.” (webmasterin kommentti: jostain olin lukevani, että Fazer-musiikki toi Rockyja 500kpl Suomeen)

Mika osallistuu jatkojaaritteluun:  ”Mullon muuten edelleenkin se Moicalta ostettu JB50:nen olemassa. Vasta pari vuotta sitten remppasin sen vaihtamalla uudet porukat ja parin hapantuneen näköstä konkkaa. Ja se muuten pelittää edelleenkin ihan mellevästi noin kotioloissa 😊”

Markku hokaa: ”Jaa empä muistanukkaa että se on sulla tätä nykyä.”

Juhaki on hereillä: ”Mulla oli tuo aluksi ja sitten Peavey Classic 50W ja lopuksi Marshall Power!!!”

Minkälaisia kokemuksia muilla on ensimmäisten soittopelien hankinnoista? Jos jollakin on hintoja tms yksityiskohtia tiedossa, niin nekin kaiken kansan tietoon! 🙂

Mainokset

Musiikkiprojekti Varjo Suusalo

Vielä 60- ja 70-luvuilla

…olivat magnetofonit arvokkaita ja harvinaisia: niitä pidettiin kotona kunniapaikalla ja harvoin saatiin lainaan esim. treenikämpille. Niinpä nauhoituksia noilta ajoilta on suhteellisen vähän ja nauhoja vielä vähemmän.

Noita ”kadonneita nauhoituksia” voitaisiin yrittää kaivella esiin ja porukalla koota niistä vaikka yhteinen julkaisu – tällaista on jopa toivottu nuorempien muusikkojen ym. toimesta. Nyt liikkuu vain suusanallista perinnetietoa vanhojen bändien ”kovuudesta”.

Grundig-TK830 60-luvulta

Toista oli jo 80-luvulla ja mankat kehittyneempiä – tulivatpa c-kasettinauhuritkin. Näin Markku Vahtola facebookissa kertoili eräästä demokokeiluistaan:

”Meillä oli joskus parikymppisinä kaverin kanssa sellainen musiikkiprojekti kuin Varjo Suusalo. Väsättiin huumorilauluja ja ääniteltiin silloisessa kämpässäni neliraiturilla päivät pitkät demoja.

Mieleeni muistuu sellaisia biisejä kuin ”Pohjelihakseen”, ”Se velttoilee”, ”Raavi ja imppaa”, ”Synnynnäinen potkija”, ”Elämäni vesistöt”, ”Eläpä töni”, ”Kah, enpä älynnyt”, ”Hygieenikko”, ”Vetää suonesta”, ”Maitohampaat tippuu” ja ”Tahdon punkteeraukseen”.

Teimme varmaan parikymmenta demoa, joista osa on vieläkin tallessa c-kasettina. Vetävä laulusaundi saatiin siten, että nauhanopeutta hieman nopeutettiin siinä vaiheessa kun lauluja pistettiin purkkiin. Kun tulosta kuunteli normaalinopeudella oli laulajan ääni huvittavan vetelä ja laiska.

Kerran tehtiin äänityksiä sitten päivällä yksiössäni niin keskittyneesti, ettemme kuulleet ovikellon soittoa. Kaverini veti juuri antaumuksella lauluosuutta sisään kun ovi avautui ja isännöitsijä astui sisälle yleisavain kädessään. Meillä oli siinä meneillään joku härskimpi kappale. Isännöitsijä oli hölmistyneen näköinen ja tuumasi: ”Jaa täällä pojat musisoi. Tulin tarkastamaan vesimittarin lukemaa.
Kylläpä meitä hävetti 🙂 ”

Jape kommentoi Markun merkintää: ”Laitappa Varjo Suusaloa jakoon jonnekkin? Jo biisien nimet herättää voimakasta uteliaisuutta ja mielenkiintoa.”

…ja Markku vastasi: ”Pitäs ottaa joskus työn alle ja ajaa biisit c-kasetilta kovalevylle. Ehkä muutaman kuuntelijaystävällisemmän biisin vois jakoon laittaa… mietin vaan että onko Varjo Suusalolla ollenkaan kuuntelijaystävällisiä biisejä.”

Varmaan muillakin on joitain vastaavanlaisia kommeluksia,  ”kokemuksia” tai kokeiluja – niitä voisi jakaa täällä blogissa toistenkin luettaviksi. Muusikkojen ”rodullehan” aina sattuu ja tapahtuu…

”Uusvanhoja” history-bändejä

FB:sta löytyy aina välillä helmiäkin,

kuten oululaisen rockin historiaan toistaiseksi dokumentoimattomia bändejä:

”Vanhoja muistellen:
Eka bändikeikkani suuremman yleisön edessä lienee ollut Oulun Pyrinnöllä joskus vuonna 1982. Tilaisuus oli joku isompi bänditapahtuma, jossa pääesiintyjänä oli juuri vast ikään Rockin SM:n voittanut utajärveläinen 22-Pistepirkko. Pirkot heittivät aika omituista musaa silloin.

Muista bändeistä on jäänyt mieleeni Oulun punk-kunniaa ylläpitänyt Raato, jonka riveissä naamakirjafrendini Pera ja Poku vaikuttivat. Vetiköhän Raato sittenkin keikan  ”Kaikki pois”  -nimellä? En muista. Muut bändit taisivatkin edustaa heviosastoa ajan hengen mukaisesti. Meidän orkka taisi vetää englanniksi… viimeistä kertaa. Jännitin aivan perkeleesti 🙂 ”

-Markku Vaahtola

…mutta muisteloa seurannut keskustelu on syy tähän bloggaukseen:

Mika: Mitäs niitä olikaan…. Mammuth …..jokos se sillon Chatterbox oli kuvioissa (ei se ollu kyllä hewiosastoa)…. Ranne …..Stinkfoot…. Äppy …..olihan noita 😉

Markku: Ranne soitti monissa samoissa kallaaseissa tuon jälkeenkin.

Antti: Jos ei koulukeikkoja tai humppakeikkoja lasketa niin mun oikea eka keikka oli vasta 87. Aknestik oli meidän ( Murnau ) lämppäri. Vai oliko se toisinpäin? Mitä mieltä Jukka oot?

Antti: Ei silloin ollut lämmittelybändejä, vaan jokainen veti täysillä sydämensä pohjasta

Markku: Se on jännä juttu että tuon Pyrkän keikan aikoihin useat naureskeli Pistepirkoille. Hymyt hyytyi hieman myöhemmin.

Pekka: Mun Bändi oli Raato  …. Kaikkipois ei ollut silloin vielä kasassa..Muistan vieläkin sen PistePirkon rumpalin kamat..ne oli niin sairaan paskat maijjat…

Markku: Mulla on Poku jääny mieleen, että me soitettiin heti teidän perään ja kuuntelin teidän esitystä paskanpää jäykkänä housunpersustaa koskettaen 🙂 Meillä oli nuottiteline tekstejä varten, kun ei osattu niitä ulkoa ja muistan kun tyrkytin telinettä Peralle, ettei oltais ainut bändi jolla tojottaa nuottiteline lavalla 🙂

Keskustelussa mainittuja 80-luvulla keikkailleita ja historiasta vielä  puuttuvia bändejä tietoineen kaivataan eli: yhteys- / bändeistä tietävät henkilöt historiikkipostia tulemaan s-postiin /fb:iin tai tietoa, kehen voi ottaa yhteyttä…

-webmaster: Jälkikevennys / muistinvirkistys: Pyrintöhän satsasi lavasteisiin toisin kuin nuorisoseuroilta tuttuihin satavanhoihin rantakoivikkosermeihin – vajaassa 10 vuodessa city-maisema muuttui palmuranta-maisemaan, kuten ao kuvat osottavat. Kuinka lie maisema muuttui myöhemmin?

Jossain vaiheessa esiintymislavoja rakennettiin sivukatsomoihinkin tai tuotiin omia irtolavoja sivuverhoineen varsinaisen lavan eteen.

Järjestettiinpä tansseja ja diskoja yläaulassa ja kahviossakin. Letkajenkan MM-yrityksen aikoihin letka kiersi salissa ja yläaulassa, muistaneeko kukaan tarkemmin po tapahtumaa?

Pyrintö 60-luvun alussa, lavasteissa Bachelors

Pyrintö, 60-luvun lopussa, lavasteissa The Connection

Klaus Järvinen Pohjankartanossa

”Juolahti mieleen semmonen soittohommiin liittyvä muistelo…

… että joskus -80 ja -90 vuosikymmenten vaihteessa Pohjankartanossa järjestettiin bändikatselmus.

Paikalla oli oikein raati arvostelemassa bändejä. Raati oli koottu ikään kuin Levyraati -tyyliin ja raadin puheenjohtajana toimikin tämä silloinen levyraadin hemmo Klaus Järvinen. En muista enää keitä muita raadissa oli, ehkä joitain tv:n pikkunilkkejä.

Pohjankartanoon ei roudata moottoriajoneuvoilla

Kukin bändi esitti muutaman biisin, jonka jälkeen raati antoi suullisen palautteen bändistä.

Meidän silloinen rumpali Artsi, joka oli ja on varmaan yhäkin yksi parhaista rumpaleista kenen kanssa olen saanut soittaa, ei päässyt jostain syystä ko. keikalle. Teknisesti taitavalle rumpalillemme oli hankala saada oikeanlaista tuuraajaa.

Lopulta sellainen jostain löytyi, en muista mistä. Tämä meitä muita hieman vanhempi kaveri oli ammattirumpali, Kajaanista muistaakseni lähtöisin oleva tyyppi ja ammattilainen oli. Nimittäin hän kuunteli kerran demomme läpi ja soitti keikalla biisit juuri niin kuin vakirumpalimmekin. Olimme äimänä. Kaveri oli niin ammattilainen, että hänelle piti maksaa keikasta palkka vaikka itse emme netonneet muuta kuin Järvisen Kulauksen suullisen palautteen jota en sitäkään muista millainen oli.

Soittikohan kukaan muu soittajafrendi ko. tilaisuudessa? Jos soitti niin mitäpä on jäänyt mieleen?”

-Markku Vahtola

Ehdotin, että rumpali olisi H-band:issakin aikoinaan soittanut Unto Torniainen – onko mahdollisia asiasta tietäviä tai paikalla olleita?
-webmaster

Muisteluissa eteenpäin

Oulu Pop Historyn blogissa on kiitettävästi muisteltu ja taustoitettu 1960-luvun bändishistoriaa – ei vain Oulussa vaan laajemminkin. Nyt olisi mukava saada kertomuksia myös uudemmilta ajoilta  ”museoajoneuvorajan” mukaan (tapahtunut yli 20 v. sitten).

Järjestys on tietysti oikea. 60-luvun rocksoittajista moni on jo poissa, joten tieto on tärkeä saada talteen, kun se vielä onnistuu. 60-luvulla rockia pidettiin vain nuorisomuotina ja hetken huumana, joka katoaa pian. Niinpä siitä ei juurikaan kirjoitettu lehdissä.

Muistikuvat haalistuvat ajan mittaan. 15 vuotta sitten yhdessä soittaneet muistavat asiat eri tavoin: ajat ja paikat unohtuvat, valokuvista ei tunnista kaikkia bändikavereitaan. Jotkut ovat olleet niin fiksuja, että ovat kirjoittaneet valokuvan taakse kuvauspäivät ja säilyttäneet kalenterinsa ja muistikirjansa, joissa on keikkapäiviä ja -paikkoja ja  muita arvokkaita tietoja. Tietojen jakaminen taas on nykymediassa helppoa.

Nyt olisi mukava kuulla lisää 70-luvun  ja 80-luvun bändikuvioista noiden aikojen nuorilta.

Tässä aihe-ehdotuksia:

  • Leipätehtaan ”valtaus” sekä sen treenikämpät ja keikkatilaisuudet
  • Pelmu ja Rymy: mitä tapahtui
  • Keikkaolot Oulussa ja muualla
  • Oulun rockklubit 80-luvulla: Rattori, Lillemor, Cafe Adam, Rauhala
  • Paikallaolijan muistot keikoilta: Johnny Thunders ”uudessa Rattorissa”, Lords of the New Church (missä?), Kiss jäähallissa, Mud Kuusisaaressa, John Miles Kuusisaaressa jne.