Aamunkoittua…

Ennen vanahaan soitettiin ilimakitaraa ku ei ollut rahaa oikijaa ostaa – mutta koskas se tyhyjän vispaaminen kisamielesä Oulusa alako?

Oikijamminko muistelee, niin eipä taijettu soittakkaan ilimakitaraa… ainuat ilimanvispaajat oli rumpaleita, jokka takovat polovijaan ja koulusa pulupetinlaitaa tai muuta, mistä lähti pauketta!

Pekka Käyhkön velijellä oli kai ensimmäinen kässiini saamani (akustinen Landola(?)-) kitara ja heijän kotonaan ensimmäinen levysoitinki, minkä näin oikein livenä. Olipa pari rock-levyäkin, joitten mukana Pekan kanssa rokkasimme ja hänen veljensä ja siskonsa tanssivat jiveä elikkä rockia. Aivan nappiin altavejot ja yliheitot ei aina menneet, vaan kirosanojaki sateli. Ja kylet mustu?

Jostain Pekka oli hommannu kavereikseen Penttilän velijekset (rumpalin ja kitaristin  jostain Alappilan suunnalta?) ja perustanneet ”päntinki”, liekö keikoilla koskaan sillä kokkoonpanolla käyneet tai ees nimiä päntille antaneet? Mutta sielä autotallisa poikain reeneisä mukana riekuin ja harmittelin, ku solistinki olivat jo löytäneet… jonku Ilikan 😦 (joku saattas Ilikan sukunimenki muistaa?… kiekkö etunimikään oikein? 🙂 ).

Lehti-ilimoitusten ”Pekka Käyhkö yhtyeineen” jäiki mulle viimeseksi kontaktiksi lapsuuven ystävästä – viime tietojen mukaan asu sillon Pateniemessä. Misä lienee Pekka nykyjään?

Merikosken yhteislyseo, sittemmin Normaalilyseo, nykykuosissaan

Mutta omasa koulusa, Merikosken yhteislyseosa (sittemmin Norssi), oli palijo soittajia:  yläluokilla pianovirtuoosi ”Korkki” Kortesluoma  ja muutama puhaltajaki, soittelivat kai jatsia? Joku Schiltti soitteli esim. rumpettija?

Omalla luokalla ja ikäkavereisa löyty enemmänkin musikantteja: Myllylän Kalle ja Hynnisen Pekka (rumpaleita), kitaristi  Kuosmasen Seppo (Firestones) ja  Ilkka ”Jack” Olmiala (Bachelorsin solisti). Muilta luokilta kitaristit Raimo Huoponen  (Coyotes), veljekset Vesterinen (Locomotion) ja olikohan Pekka Puolakkakin kitaristi, solisti  Kalle ”Gene” Nurmiranta (Coyotes, Flintstones) sekä folkkiin hurahtaneet Upi Teirikko ja Tero Sallamo . Ja kai niitä oli muitakin… kuten nykyset kirkkomuusikko ja pianisti: Rauno Jussila ja Osmo Vatanen … aamuhartauksien ”harmoonitaiteilijat”!

Olihan niitä muitaki musikanttikouluja ja alakuunsa tullee mieleen Lyseo ja Yhteislyseo – niittenki musikanttuhistorijaan ois mielenkiintua. Kuhan kertojia löytys… Tai vaikka noista yllämainituista poijista lisätarinaa.

Kuva: Google Maps

Pasi Törmälään ja Nygårdin Maneen törmäsin Karikkaperällä (Karinkannasa)  jokunen vuosi jäläkeenpäin ja niistä jutuista enempi myöhemmin, samaten kun Oulaisten ja Raahen ym. touhuista… nyt on -71 -kalenterit olleet tarkemmasa syynisä…

Mainokset

Express 45v – 13.10.2012

Historiaa tämäkin:

Muistellaanpa syksyn BTS-tapahtumaa Oulussa ylläpidon toimesta, kun muut eivät ole sitä tehneet…  Juhlakonserttihan pidettiin Expressin 45-vuotisen uran kunniaksi historiallisessa Vaakuna-hotellissa (nyk. RadissonBlu). Vieraiksi oli saatu paikallinen rautalankayhtye Aftons (perustettu 1991) sekä Etelä-Suomesta First  (perustettu 1964) ja Ernos (perustettu 1965). Tietysti synttärisankaritkin esiintyivät.

Muutama katkelma illasta:

Yleisössä ihmetystä herättivät runsaasti lattiatilaa vieneet pöydät sekä ”ennakko”pöytävaraukset: parhaat paikat oli varattu eikä pelkästään musiikista nauttimaan tulleille ollut tilaa kuin ”takarivissä”. Tällaisista ihmejärjestelyistä ei tiedotettu mainonnassa tai lipunmyynnissä, saati että nuo ”etuoikeutetut” olisivat illastaneet tai muuten ”ansainneet” paikkansa.

Toki kaikki bändit olivat soitannollisesti hyvässä iskussa ja musiikistakin päästiin takarivissäkin nauttimaan, vaikkakin melkoisen yleishälyn keskellä. – Paikalla olleilta kaivataan kommentteja…

bts_oulu2012

Express soitti konsertissa (ainakin) seuraavat kappaleet (muistikuvia ja mahdollisia kirjoitus- ym. virheitä anteeksipyydellen):

  • It’s Not Unusual (mm. Tom Jones)
  • I Can’t Stop Loving You (mm. Ray Charles)
  • A Whiter Shade Of Pale (Procol Harum)
  • Pandora’s Box (Procol Harum)
  • I Saw Her Standing There (The Beatles -63)
  • Anna, Anna (Express, säv. Seppo Niemi)
  • Lande Linda (Honky Tonk Women – The Rolling Stones)
  • You Don’t Have To Say You Love Me (mm. Dusty Springfield)
  • Voi nainen minkä teit (Express, säv. Urpo Kaikkonen)
  • Black Is Black (Los Bravos)
  • Land Of 1000 Dances (Wilson Pickett)

Musiikkiprojekti Varjo Suusalo

Vielä 60- ja 70-luvuilla

…olivat magnetofonit arvokkaita ja harvinaisia: niitä pidettiin kotona kunniapaikalla ja harvoin saatiin lainaan esim. treenikämpille. Niinpä nauhoituksia noilta ajoilta on suhteellisen vähän ja nauhoja vielä vähemmän.

Noita ”kadonneita nauhoituksia” voitaisiin yrittää kaivella esiin ja porukalla koota niistä vaikka yhteinen julkaisu – tällaista on jopa toivottu nuorempien muusikkojen ym. toimesta. Nyt liikkuu vain suusanallista perinnetietoa vanhojen bändien ”kovuudesta”.

Grundig-TK830 60-luvulta

Toista oli jo 80-luvulla ja mankat kehittyneempiä – tulivatpa c-kasettinauhuritkin. Näin Markku Vahtola facebookissa kertoili eräästä demokokeiluistaan:

”Meillä oli joskus parikymppisinä kaverin kanssa sellainen musiikkiprojekti kuin Varjo Suusalo. Väsättiin huumorilauluja ja ääniteltiin silloisessa kämpässäni neliraiturilla päivät pitkät demoja.

Mieleeni muistuu sellaisia biisejä kuin ”Pohjelihakseen”, ”Se velttoilee”, ”Raavi ja imppaa”, ”Synnynnäinen potkija”, ”Elämäni vesistöt”, ”Eläpä töni”, ”Kah, enpä älynnyt”, ”Hygieenikko”, ”Vetää suonesta”, ”Maitohampaat tippuu” ja ”Tahdon punkteeraukseen”.

Teimme varmaan parikymmenta demoa, joista osa on vieläkin tallessa c-kasettina. Vetävä laulusaundi saatiin siten, että nauhanopeutta hieman nopeutettiin siinä vaiheessa kun lauluja pistettiin purkkiin. Kun tulosta kuunteli normaalinopeudella oli laulajan ääni huvittavan vetelä ja laiska.

Kerran tehtiin äänityksiä sitten päivällä yksiössäni niin keskittyneesti, ettemme kuulleet ovikellon soittoa. Kaverini veti juuri antaumuksella lauluosuutta sisään kun ovi avautui ja isännöitsijä astui sisälle yleisavain kädessään. Meillä oli siinä meneillään joku härskimpi kappale. Isännöitsijä oli hölmistyneen näköinen ja tuumasi: ”Jaa täällä pojat musisoi. Tulin tarkastamaan vesimittarin lukemaa.
Kylläpä meitä hävetti 🙂 ”

Jape kommentoi Markun merkintää: ”Laitappa Varjo Suusaloa jakoon jonnekkin? Jo biisien nimet herättää voimakasta uteliaisuutta ja mielenkiintoa.”

…ja Markku vastasi: ”Pitäs ottaa joskus työn alle ja ajaa biisit c-kasetilta kovalevylle. Ehkä muutaman kuuntelijaystävällisemmän biisin vois jakoon laittaa… mietin vaan että onko Varjo Suusalolla ollenkaan kuuntelijaystävällisiä biisejä.”

Varmaan muillakin on joitain vastaavanlaisia kommeluksia,  ”kokemuksia” tai kokeiluja – niitä voisi jakaa täällä blogissa toistenkin luettaviksi. Muusikkojen ”rodullehan” aina sattuu ja tapahtuu…

Muukalaisia Oulussakin

1960-luvulla…

Tiedonvälityksen tuolloin vielä ottaessa ensiaskeliaan, useita samannimisiä bändejä saattoi olla Suomessa ja ulkomaillakin. Ei saatu tietoa samannimisistä yhtyeistä, kun ei ollut nettiä eikä muutakaan ihan ajan tasalla olevaa tietoa. Tosin ilmiö on jatkunut ihan viime vuosiin, esim. Yölintu-nimisiä yhtyeitä taisi Suomessa yhdellä kertaa olla yhdeksän kappaletta.

Niinpä Oulussakin vaikutti Helsingissä levyttämäänkin päässeen Strangers-yhtyeen täyskaima. Yhtyeen aloittamisvuodeksi kaavailisin vuotta 1964-65.
Vaikka yhtyeen nimihistoria onkin vielä peitossa, yhtyeen kotipesä oli Oulunsuun Pirtillä. Osa porukasta asustikin Lämsänjärvi – Kastelli -alueella.

Oulunsuun Pirtti

Vaikka yhtye onkin hieman tuntemattomampi, useiden yhtyeen jäsenten matka on jatkunut ihan Suomen huipulle saakka. Yhtyeen jäseniä olivat Juha Karppinen, Pekka Leminen, Jari Närhi, Pekka Huttunen, Manu Ainasoja ja Unto Kaikkonen.

Strangersin yhtyeen jälkiaallossa on seilannut mm. Descamind ja Express. Osa muusikoista siirtyi tanssimusiikin pariin mm. Pekka Käyhkön yhtyeeseen ja Juha Laakson yhtyeeseen. Kytkentöjä edellä mainituista yhtyeistä löytyy myöskin Connection– ja Atlantic-bändeihiin. Samoin Blackbirds ja Wilds-yhtyeet ovat lähellä näitä muusikkoja.

Jälleen kerran asioita on kirjoitettu hatarien muistikuvien ja muistelmien perusteella.

-altsu-

Pohjoiset kollegamme historioivat nyt myös

Lapin läänin bändit ja solistit ovat keikkailleet kautta aikain tietysti täällä Oulun seudullakin ja muualla maassa. Nyt näkyy avatun uusi populäärimusiikin nettisivusto osoitteessa.

Ko sivuilta löytyy mm. pohjoisten bändien kokoonpanotietoja, soittajien nimiä ja ihan kätsy hakurivi, jolla voi etsiä haluamaansa tietoa: nimeä, vuosikymmenlukua, kotipaikkakuntaa jne. Varsinaisia tarkempia historiikkeja on harvoista, toistaiseksi vain tunnetuimmista esiintyjistä.

Mutta löytyipä noita sivuja plaratessa heti vastaus aiemmassa tämän blogin artikkelissa olleeseen kysymykseen: mikä bändi oli Iron? Kyseessä oli 1969 perustettu torniolainen ryhmä, soittajinaan Esko Pruikkonen, Hannu Turunen, Kari Ylisiemi ja Raimo Ahokas.

Ihan mukava lisähakusivusto meille asiaa harrastaville, toivottavasti lisätiedot täydentyvät vielä runsaasti.

-hantte-