Fanitusta

Fanitushan on ikivanahaa, mutta koska alettiin kerätä artistien yms nimikirijoituksija oikein paperille… saatikka sitte iholle? Vilimi- ja levyyhtiöt vastasivat varmaan jo 60-luvulla artistin kuvin ja nimikirijoituksin kiihkeimmille ihailijoille, mutta normaalin keikkamusikantin elämäsä nimikirijoitusten pyytely oli 60- ja 70-luvun alusaki harvinaista. Toisaalta saatuani käsivarteen kipsin, se täytty viikoisa nimikirijoituksista – poistamisen jäläkeen seki tokumentti jäi sairaalan roskikseen! 😦

Nimen, osotteen ja mahollisen puhelinnumeronki kärttäjiä oli harvasa ja harkiten niitäki sentään annettiin – assuivathan useimmat meistä vielä kotona ja kaplakkaahan sekä selittelyä noista yhteydenpivvoista ois tullu. Kirijeistä arkistosa (ja muiden puheistaki) päätellen harkinta ei aina pitäny – onneksi muutamista onki tullu elinikäisijä ystävijä, vaikka tahoillamme onki  omija elämiämme eletty ja yhteys välillä takunnu ja katkennukki.

Ku miettii kuinka monen kuulusan aikalaisbändin kans sitä keikkailikkaan, ois mahtava arsenaali arvokkaita nimikirijoituksia. Jos olisi älynny pyytää… mutta ei: me hemmot poristiin vain mussiikista! Edelleenkään tavatessamme en pyyvä nimikirijoituksija, vaan muistelemme vanahoja yhteisijä keikkojamme. Heillehän se oli hektistä aikaa, meille tuntemattomille unohtumattomija tappauksija. Tykkäävät kai ”varmoista” muistikuvistamma?

Markku Vahtola kertoi pari omakohtaista sattumustaan (alla) facebookisa nimppareijen kohtaloista.

… ensimmäinen: ”90-luku ja paikkana eräs kapakka Oulussa. Tilasin tiskiltä juoman ja siirryin tyttöystäväni kanssa pöytään, jossa istui pari naista. Pian huomasimme baaritiskillä istuvan Topi Sorsakosken. Topi tilaili juomaa nopeaan tahtiin aina edellisen juoman loputtua. Pian hän nousi horjahdellen baaritiskiltä ja suuntasi kohti pöytäämme. Pöydässämme oli tilaa, joten Topi liittyi seuraamme. Topi oli humaltunut jo siihen pisteeseen, että tavalliselle tallaajalle ei olisi enää juomaa tarjoiltu, mutta Topi nosti aina kätensä pystyyn tilauksen merkiksi ja uutta juomaa tuli sitä mukaa pöytään. Kaivelin lompakostani pankkiautomaattikuitin ja pyysin siihen Topilta nimmaria isälleni. Topi örmi kynällä kuittiin tekstin: ” Kaverilleni Hempalle! t. Topi Sorsakoski.”

Kotona asetin kuitin Topin kirjoituksineen hupailumielessä pieneen valokuvakehykseen ja seuraavan kerran kesämökillä ollessani asensin kehyksen paskahuusin sisälle seinään. Isäukolle oli hupaisa yllätys, kun hän kävi mökillä huusissa asioilla ja huomasi kehystetyn pankkikuittini.

Kehys koristi kesämökkimme ulkohuusin sisäseinää muutaman vuoden, kunnes se seinän maalauksen yhteydessä katosi jonnekin.”

remu

Tästä Remun raapustuksesta pyydettiin 5/2013 30€!

…ja toinen: ”90-luku ja istuin eräässä oululaisessa kapakassa Esa Elorannan kanssa juoden olutta ja keskustellen musiikista. Tien toisella puolen olevassa kapakassa aloitti myöhemmin samana iltana Remu Aaltonen keikkansa. Vaihdoimme kapakkaa aikomuksena katsoa Remun keikka. Remun esityksen jälkeen hakeuduin Remun juttusille syystä että kaverini, joka oli hillitön Hurriganes-fani, täytti vuosia. Pyysin Remulta nimmaria ystävälleni. Remu vaahtosi tyylilleen uskollisena niin, etten oikein edes tajunnut mitä hän puhui, mutta antamalleni paperilappuselle ilmestyi lopulta Remun omakätinen nimmari ja synttärionnittelu ystävälleni.

Seuraavana päivänä ojensin paperilappusella olevan Remun onnittelun syntymäpäivälahjaksi kaverilleni. Ajattelin että on taatusti mieluinen lahja ja olen vaivaakin tähän nähnyt. Kaverini katseli hetken lompakossani nuhraantunutta lappua ja totesi: ”Jätkä on ite kirjoittanu tämän.””

…ettäs semmosta! 🙂 Millaisia fanisattumuksia muille on omakohtasesti tai (niinku sanotaan) ”kaverille” sattunu?

Mainokset

Aamunkoittua…

Ennen vanahaan soitettiin ilimakitaraa ku ei ollut rahaa oikijaa ostaa – mutta koskas se tyhyjän vispaaminen kisamielesä Oulusa alako?

Oikijamminko muistelee, niin eipä taijettu soittakkaan ilimakitaraa… ainuat ilimanvispaajat oli rumpaleita, jokka takovat polovijaan ja koulusa pulupetinlaitaa tai muuta, mistä lähti pauketta!

Pekka Käyhkön velijellä oli kai ensimmäinen kässiini saamani (akustinen Landola(?)-) kitara ja heijän kotonaan ensimmäinen levysoitinki, minkä näin oikein livenä. Olipa pari rock-levyäkin, joitten mukana Pekan kanssa rokkasimme ja hänen veljensä ja siskonsa tanssivat jiveä elikkä rockia. Aivan nappiin altavejot ja yliheitot ei aina menneet, vaan kirosanojaki sateli. Ja kylet mustu?

Jostain Pekka oli hommannu kavereikseen Penttilän velijekset (rumpalin ja kitaristin  jostain Alappilan suunnalta?) ja perustanneet ”päntinki”, liekö keikoilla koskaan sillä kokkoonpanolla käyneet tai ees nimiä päntille antaneet? Mutta sielä autotallisa poikain reeneisä mukana riekuin ja harmittelin, ku solistinki olivat jo löytäneet… jonku Ilikan 😦 (joku saattas Ilikan sukunimenki muistaa?… kiekkö etunimikään oikein? 🙂 ).

Lehti-ilimoitusten ”Pekka Käyhkö yhtyeineen” jäiki mulle viimeseksi kontaktiksi lapsuuven ystävästä – viime tietojen mukaan asu sillon Pateniemessä. Misä lienee Pekka nykyjään?

Merikosken yhteislyseo, sittemmin Normaalilyseo, nykykuosissaan

Mutta omasa koulusa, Merikosken yhteislyseosa (sittemmin Norssi), oli palijo soittajia:  yläluokilla pianovirtuoosi ”Korkki” Kortesluoma  ja muutama puhaltajaki, soittelivat kai jatsia? Joku Schiltti soitteli esim. rumpettija?

Omalla luokalla ja ikäkavereisa löyty enemmänkin musikantteja: Myllylän Kalle ja Hynnisen Pekka (rumpaleita), kitaristi  Kuosmasen Seppo (Firestones) ja  Ilkka ”Jack” Olmiala (Bachelorsin solisti). Muilta luokilta kitaristit Raimo Huoponen  (Coyotes), veljekset Vesterinen (Locomotion) ja olikohan Pekka Puolakkakin kitaristi, solisti  Kalle ”Gene” Nurmiranta (Coyotes, Flintstones) sekä folkkiin hurahtaneet Upi Teirikko ja Tero Sallamo . Ja kai niitä oli muitakin… kuten nykyset kirkkomuusikko ja pianisti: Rauno Jussila ja Osmo Vatanen … aamuhartauksien ”harmoonitaiteilijat”!

Olihan niitä muitaki musikanttikouluja ja alakuunsa tullee mieleen Lyseo ja Yhteislyseo – niittenki musikanttuhistorijaan ois mielenkiintua. Kuhan kertojia löytys… Tai vaikka noista yllämainituista poijista lisätarinaa.

Kuva: Google Maps

Pasi Törmälään ja Nygårdin Maneen törmäsin Karikkaperällä (Karinkannasa)  jokunen vuosi jäläkeenpäin ja niistä jutuista enempi myöhemmin, samaten kun Oulaisten ja Raahen ym. touhuista… nyt on -71 -kalenterit olleet tarkemmasa syynisä…

”Poppia ikä kaikki”

Junnu Sippolan soololevyn ”Poppia ikä kaikki” julkkarit pidettiin Ykän Pubissa 11.1.2013. Paikalla oli runsaasti musikanttiveljiä ja lukuisasti muutakin yleisöä.

Ylläpitäjä soittajakaverinsa kanssa meni hyvissä ajoin (=istumapaikan toivossa) paikalle ja työntyi pikkupakkasesta sisään yksityistilaisuuden ollessa vielä käynnissä, mutta meidät toivotettiin tervetulleiksi ja kehotettiin käyttämään hyväksi juhlapöydän antimia.

junnu_ilm

Julkistetun levyn pohjalta oli ilmeisesti kutsuvieraiden kanssa käyty vapaata keskustelua, jota pääsimme loppuosaltaan kuulemaan. Kun ovet aukenivat myös suurelle yleisölle, saatiin kuulla kaikki levyn kappaleet solistina Junnu Sippola (laulu ja viulu) ja säestävänä peruscombona:

  • Kari Kuivamäki (koskettimet ja taustalaulu)
  • Musti Mustonen (rummut)
  • Pertsa Kuivala (basso ja taustalaulu)
  • Ykä Kiiskinen (kitara ja taustalaulu)

Vierailijoina eri kappaleissa nähtiin ja kuultiin (tuleekohan kaikki mainituiksi?):

  • Riku Kukkonen (slide-kitara)
  • Timppa Niemelä (kitara)
  • Make Aalto (taustalaulu)
  • Nina Valkama (taustalaulu)
  • Lasse Pesonen (basso)
  • Jussi Heikkilä (koskettimet)
  • Sebastian Jeker (pasuuna)
  • Tommi Skytte (trumpetti)

Kuvaus levystä kappaleineen sen takakannessa itse artistin sanoin:

junnu_takakansi

…musiikkinäyte illalta:

Pikku tauon jälkeen astui lavalle The Beatles Band kokoonpanossa:

  • Junnu Sippola (basso, laulu)
  • Timppa Niemelä (kitara)
  • Make Aalto (kitara, laulu)
  • Jomppe Itkonen (rummut)

vetäisten puolen tunnin verran taattua Beatles-musiikkia.

Seuraavana esiintyi Nina & Hot Stuff aitoon ja ainutlaatuiseen tyyliinsä. Luvassa oli vielä heidän esityksensä jälkeen vapaata jammailua, mutta me huru-ukot poistuimme ”virallisen” ohjelman jälkeen.

The Beat Goes On ja Express Savoyssa 10.11.12

60-luvulle jumittunut? Sinne rock- ja pop-musiikin alkulähteille…

Jos onkin, niin ei haittaa tee… ylläpitäjä on jo 90-luvulta osallistunut BTS-tapahtumiin ja jopa matkustanut Ruotsiinkin sikäläisiä history-bändejä kuulemaan. Samalla on kuultu monia ulkolaisiakin ns. vanhoja bändejä ja staroja.

Anti on ollut monipuolista, vaikkakin moni bändi on kuultu useampaankin otteeseen. Samoin esiintymispaikat ovat vaihdelleet laivoista ja urheiluhalleista ravintoloiden kautta teatterimaisiin istumakatsomoihin. Tunnelmia ei voi sanoin kuvata, ne pitää itse kunkin kokea! 🙂

express_aki_schadewish

Kuva: Aki Schadewish

Kuten käsiohjelmasta näkyy, tarjonta Savoyssakin oli runsasta. Niinpä kukin bändi esitti vain 4-5 kappaletta, osa tuttuja jo 60-luvulta – niin kuin olla pitääkin. Sekä omaa että lainattua mahtui ohjelmaan.

esite1

Käsiohjelma – etusivu

Expressin setti koostui seuraavista:

  • I’ll Never Gonna Fall In Love Again (mm. Tom Jones)
  • Land Of 1000 Dances (mm. Wilson Pickett)
  • Unchained Melody (mm. Righteous Brothers)
  • Easy Living (Uriah Heep)
esite2

Käsiohjelma – takasivu

Yleisön asiantuntemusta osoittaa se, että keskellä Unchained Melody -kappaletta Junnu sai ansaitsemansa väliaplodit. Ja kappaleiden välissä sekä lopuksi koko bändikin. Kokonaisuutena keikka kyllä oli erinomainen ja yleisön vastaanotto lämmin! 🙂

Muista esiintyjistä mieleen jääneimpinä pitää mainita Eero Raittinen (akustinen säestys Antero Jakoila ja Nono Söderberg) sekä BTS-housebändi monipuolisuudessaan: Timo Penttilä (dr), Lefa Kiviharju (b), Nono Söderberg (gtr) ja Juha Wiskari (kb) vetivät illan täysin ”kotiin”.

Kuvia tapahtumasta – sieltä moni löytänee vanhoja tuttuja?

Suomesta löytyy paljonkin 60-lukulaisia , mutta tapahtumien yhteisorganisointi on hajallaan – on paikka- ja seutukunnalisia järjestäjiä jne. Lienevätkö muut kuin rautalankaharrastajat pystyneet ”omansa” kunnolla kokoamaan?

BTS-säännöissä sanotaan:

”Yhdistyksen tarkoituksena on edistää ja kehittää kotimaista ja kansainvälistä musiikin toimintaa ottaen erityisesti huomioon 60-luvun musiikin.

Tarkoitusta toteutetaan ylläpitämällä 60-luvun musiikkikulttuuria mm. järjestämällä konsertteja ja musiikkitapahtumia sekä tukemalla 60-luvun musiikin harrastajia tarjoamalla heille mahdollisuuksien mukaan esiintymismahdollisuuksia yhdessä legendojen kanssa.”

Täälläkin on ”legendoja”… paikallislegendoja! 🙂 Oulu Pop History on vaiheessa, jolloin -92-bänditkin ovat mukana eli vanhempi tarjonta ikähaarukan laajenemisen myötä syrjäytyy – saati että moni vanha musikantti siirtyy ”Elvis-orkesteriin”.

Pystyiskö Express BTS:n turvissa järjestämään Ouluun myös 60-luvun tarjontaa etelän vieraiden lisäksi paikallisin voimin ja olisiko tällaiselle vaikkapa jokasyksyiselle tapahtumalle edelleen tarvetta? Ensikerta 13.10.2012 vaikutti enemmän kuin toivotulta ja  lupaavalta. – Yhteisen köyden vetämistähän se puolin ja toisin ja kolmansinkin, vaatii…  Ja jopa mahdollisia vastavierailuja. Nytkin kevään BTS-risteilyllä on yksi lava enemmän kuin 2012 (ja tyhjänä?): Maakuntalava käyttöön!

Express 45v – 13.10.2012

Historiaa tämäkin:

Muistellaanpa syksyn BTS-tapahtumaa Oulussa ylläpidon toimesta, kun muut eivät ole sitä tehneet…  Juhlakonserttihan pidettiin Expressin 45-vuotisen uran kunniaksi historiallisessa Vaakuna-hotellissa (nyk. RadissonBlu). Vieraiksi oli saatu paikallinen rautalankayhtye Aftons (perustettu 1991) sekä Etelä-Suomesta First  (perustettu 1964) ja Ernos (perustettu 1965). Tietysti synttärisankaritkin esiintyivät.

Muutama katkelma illasta:

Yleisössä ihmetystä herättivät runsaasti lattiatilaa vieneet pöydät sekä ”ennakko”pöytävaraukset: parhaat paikat oli varattu eikä pelkästään musiikista nauttimaan tulleille ollut tilaa kuin ”takarivissä”. Tällaisista ihmejärjestelyistä ei tiedotettu mainonnassa tai lipunmyynnissä, saati että nuo ”etuoikeutetut” olisivat illastaneet tai muuten ”ansainneet” paikkansa.

Toki kaikki bändit olivat soitannollisesti hyvässä iskussa ja musiikistakin päästiin takarivissäkin nauttimaan, vaikkakin melkoisen yleishälyn keskellä. – Paikalla olleilta kaivataan kommentteja…

bts_oulu2012

Express soitti konsertissa (ainakin) seuraavat kappaleet (muistikuvia ja mahdollisia kirjoitus- ym. virheitä anteeksipyydellen):

  • It’s Not Unusual (mm. Tom Jones)
  • I Can’t Stop Loving You (mm. Ray Charles)
  • A Whiter Shade Of Pale (Procol Harum)
  • Pandora’s Box (Procol Harum)
  • I Saw Her Standing There (The Beatles -63)
  • Anna, Anna (Express, säv. Seppo Niemi)
  • Lande Linda (Honky Tonk Women – The Rolling Stones)
  • You Don’t Have To Say You Love Me (mm. Dusty Springfield)
  • Voi nainen minkä teit (Express, säv. Urpo Kaikkonen)
  • Black Is Black (Los Bravos)
  • Land Of 1000 Dances (Wilson Pickett)