Mussiikkiliikkeitä

pso

Kalevasa oli tammikuun lopulla 2016 juttua (ks leikkeet alla) oululaisista mussiikkikaupoista – täsä niistä eräs. Millaisia tarinoita juontuu mieliin?

musakauppa1musakauppa2

Mainokset

Selevitetty tappaus

arja_p

…moni taitaa muistaa kuvan (kuva ArjaP:n arkistosta?) pelimannin ja tunnistaa rummutki, mutta misä kuva on otettu ja mikä on vasemmasa yläkulumasa näkyvä kalteva vekotin?

  • Wilds – ja myöhemmin Atlantic -yhtyeen kosketinsoittaja, edesmennyt Arto ”Artsi” Laurilahan siinä hymyää. Oisko Wilds -rumpali Väinö ”Väiski” Korhosen rumpusetti, muistaakseni Väiskillä oli tuon värinen setti. Tais olla hienot Ludwigit peräti. Tai oisko Väiskin isonveljen Erkki ”Era” / ”Korkki” Korhosen rummut?.-Vino vahvistin takavasemmalla on ehkä Artsin tuolloinen oma, Yamahan valmistama varhainen vahvistinmalli TA-60. ”Teltta-Yamahaksi” tietenkin ristimme muotonsa vuoksi tuon vahvistimen. Harjateltan muotoa. Siinä oli ihmeelliset kaiuttimet(2kpl), kartiot jotain lasikuitua tms.. Noitten kaiutinten valkoisten kartioiden muoto oli sellainen merkillinen ”vinoneliösuunnikas”, ei suinkaan pyöreä kuten yleensä kaiuttimissa. Transistorivehje, moderni omana aikanaan. Ihan oma disain : )
    Kuvauspaikasta ei tietoa. Wilds ainakin treenaili alkuaikoina mm Korhosen perheen kellarissa.

  • Arto Laurila asui samassa osoitteessa kuin me joskus 60-70 lukujen taitteen paikkeilla. Wilds treenasi Alppitie 3:n pommisuojassa. Tuo kuva voisi olla sieltäkin?

 

Some selevittää…

fender

Jukka Kähkönen kirijotti 30.12 kera ohheisen kuvan: Vanhoja valokuvia katsellessa tästä kuvasta tuli mieleeni silkasta uteliaisuudesta, jos joku oulu-soittajista osaisi kertoa ko. stratocasterin menneisyydestä ja nykyisyydestä. Muistelen sen olleen joskus Esko Lassilan, Niemelän Tumpin ja tietysti Valpun Juhan soitossa… Juhalla se oli varmuudella ainakin 1984-1987… Kuva Leipätehtaalta Ei!Ei-orkesterin keikalta 17.5.1986, kuva Pekka Liukkonen. Ai niin, tuossa vaiheessa lankku oli pastellin vihreä, ei sininen

… ja niinpä alako tietua löytymään: Nietsu kirijoitti: ”Kitara oli Törröllä koko Popedan ajan. Body oli Mighty Mite mahonkinen ja aika painava. Vuonna -92 se vaihtoi omistajaa Oulussa. Meni henkilölle, joka laittoi kaulan, mikit ja muun toiseen runkoon. Myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.”

johon Tumppi vastaili: ”No eikö tuo ollu mulla? Valppu oli siihen kaivertanu kanteen kaikenlaista. Myin Törrölle.”

ja Kari N muisteli: ”Onkohan tämä kitara joka oli Esko Lassilalla !970-luvun lopulla Spiders aikoihin? Alkuperäinen kitara oli sunburst vuoden 1965 Stratocaster, onka Esko vaihtoi omaan uudenpaan Stratoon Oulun PSO:lla kun joku tanssimuusikko oli tuonut kyseisen kitaran sinne. Alkuperäisen leppärungon Jari Paulamäen äiti sai palasiksi (?) vaikka hän oli lyhyempi kuin kitara. Laitoin Eskon toiveesta uuden rungon, joka maalattiin vaalean turkoosilla,( nitroselluloosa) 1980-luvun alussa. Runko oli Mighty Mite mutta materiaali teak, joka oli raskas ja tukeva ääninen. Sain korjattua alkuperäisen rungon runsaalla työllä ja uusi väri oli Fiesta Red ja tein uuden kaulan runkoon. Kitaran myin Riku Mattilalle, joka oli hänen tärkeä soitin Kauko Röyhkä ja Narttu yhtyeessä. Kitara on Rikun omistuksessa edelleen ja oli vuosia mm. Albert Järvisellä lainassa kun hän kiintyi siihen niin paljon.”

ja Nietsu varmisti: ”Juuri sama kitara ja tuohan se tarina taustalla on.

Ulla K pyysi: ”Kysykää Hönöltä”

Pertti U ihimetteli: ”Oliko tässä turkoosissa stratossa kaiverrettu puukolla jonkun naisen nimi josku -90 luvulla vai sekoitanko johonkin toiseen keppiin?”   

Tumppi varmisti: ”Valpun Juha kaiverteli”

Markku V kyseli edelleen: ”oisikko ko.tanssimuusikko ollut koplan seppo t. oli vaihtanut -65 straton päittäin mustaan deluxe lespaan ja tarvikkeisiin pso:lla..”

Nietsu oli muistavinneen: ”Taisi olla noin…!”

Jukka Kähkönen: ”KIITOS; sain sen määrän tietoa, jota kaipasinkin”

case closed

Tandberg ja muita nauhureita

60-luvun lopun nauhoituslaitteet olivat aivan muuta kuin nykyaikana…

Nykyäänhän pienet tallentimet ovat vain kännykän kokoisia ja silti aivan laadukkaita.Itsellänikin oli eiliseen saakka Zoomin H2, jonka möin kummipojalleni. Edelleen laatikkoon jäi Zoomin Q3 ja sillä pärjään jatkossa – talteen kun saa ääntä ja kuvaa!

Aikoinaan 60-luvulla oli patterikäyttöisiä ”matkamankkoja”, joissa oli 3-4 tuuman läpimittaisia keloja – moisia pelejä ei tosin näkynyt soittajapiireissä.
Soinnut ja sanat otettiin levyiltä, radiokanavilta tai nauhureita eestaas hinkaten. Nauhoitukset tehtiin radiosta ja tv:stä pienellä mikrofonilla, din-liittimet yleistyivät eri laitteissa vasta myöhemmin.

Philipsin 60-luvun tyyliä

Kotikäyttöön oli verkkovirralla toimivia mono-nauhureita, joissa oli 8:n  tuumankin keloja. Edesmenneellä rumpalillamme oli moinen laite, jonka hän raahasi treenikämpällemme ja jolla äänitettiin sekä kuunneltiin treenejä virheiden karsimiseksi ennen Iin Villikissaa.

Nuo nauhoitukset ovat kuulemma tallessa, mutta sairautensa takia hän ei ehtinyt kaivaa niitä esille ennen poismenoaan. Toivottavasti ne vielä ”pulpahtavat pinnalle” – ainakin osoite niiden jatkokäsittelyyn on omaisilla tiedossa.

Aktiivisen soittouran jälkeen hankin kuvan kaltaisen stereo-mankan, joka olisi ollut tarpeen aikaisemminkin (hintaa vaan oli ”pikku-Fiatin” verran 🙂 ) ja jolla kikkailin omia ”päällenauhoituksiani” eli lisäilin instrumentteja ym. alkuperäiseen nauhoitukseen.

Tandberg 3600XD

Tandbergin manuaali

Nyt nauhoille tallennettuja omia ja vieraidenkin tekeleitä olisi mukava kuunnella, nauhalistoilla kun näyttäisi olevan sellaistakin, mitä ei youtubesta löydy. Yksi ”mutta” ilmeni: vetolaitteissa käytetyt nahkaremmit suttaavat ja tehdas varaosineen meni konkurssiin aikoja sitten. Pitäneekin alkaa katselemaan remmien tekijää tai korvata ne vaikka kumisilla

TandbergTR-200 Garrard-levysoittimella

Hyllyssäni oleva kuvan kaltainen radiosoitin Shuren äänipäällä on hankinta aivan 70-luvun alusta – edelleen soiva peli! Kansi minulla on tosin sininen. Kaiuttimet eivät ole enää oikein iskussaan. 🙂 Soittimesta ja radiosta on enimmät nauhakelat tallennettu – mikrofonia tarvittu vain ”omiin leikkeihin”.

Jossain välissä 70-80-luvuilla c-kasettinauhuritkin olivat suurta huutoa (muuallakin kuin autosoittimissa) ja kuuluupa moni tehneen sellaisillakin omia nauhoituksiaan. Olihan noissa laitteissa ulkopuolisten mikrofonien käytön lisäksi monissa omat kondensaattorimikrofonitkin ja äänitystasokin säätyi automaattisesti.

Olisikin mukava kuulla, millaisilla peleillä muut ”vanhemmat bändit” tallensivat soitantoaan ennen monikanavaisten mikserien ja mikitysten tuloa ja onko nauhoituksia edelleen jäljellä? Muutamia vanhoja nauhoituksia on toki remasteroitu ja jopa julkaistukin.

Tunteeko kukaan Earth-vahvistinta?

Ostin 17-vuotiaana silloisesta Oulun Musiikista putkivahvistimen.

Vahvisitin oli käytetty, merkiltään Earth ja liikkeeseen se oli tullut monien vaiheiden kautta kuulemma Kanadasta saakka. Silloinen soittokaverini taisi ostaa samalla kertaa itselleen tuliterän Roland Jazz Choruksen, jota hieman kadehtien katselin, koska siinä oli niin helisevän kuulas saundi.

Earth oli… minulle merkiltään aivan outo, mitä on tavallaan vieläkin. Styrkkari näytti täysin Peaveylta. Ainoastaan nimikyltti oli eri. Myyjä jupisi minulle että Earth on Peaveyn jonkinlainen alamerkki, jolla tekevät styrkkareita mm. Kanadassa. Onko kenelläkään tästä tarkempaa triviaa?

Kun pääsin Earthini kanssa reenikämpälle ja pistin virrat päälle, sain siitä niin kovat sähköiskut, että käsi meni hetkeksi turraksi olkapäähän saakka. Vein aparaatin takaisin liikkeeseen, jossa lupasivat korjata tukan pystyyn nostavan vian kuntoon.Kun hain styrkkarin korjattuna takaisin, kuulin Jerosen kertomaa: virta kulki jotenkin ”väärinpäin”, Kanadan malliin ja pla plaa plaa… En muista tarkkaan siis vikaa mutta kuntoon tuli.

Earthillani soittelinkin sitten varmaan yli 20-vuotta, kunnes se jokin vuosi sitten nykyisen bändini treeneissä teki viimeisen tekosensa: kuului poks ja reenikämpän täytti sankka savupilvi. En ole kysellyt mikä siinä on vikana vaan ostin itselleni kauan himoitsemani Vox:in.

Kuvassa ei ole muuta yhdenmukaisuutta omaan Earthiini kuin nimikyltti.

-Markku Vahtola