Fanitusta

Fanitushan on ikivanahaa, mutta koska alettiin kerätä artistien yms nimikirijoituksija oikein paperille… saatikka sitte iholle? Vilimi- ja levyyhtiöt vastasivat varmaan jo 60-luvulla artistin kuvin ja nimikirijoituksin kiihkeimmille ihailijoille, mutta normaalin keikkamusikantin elämäsä nimikirijoitusten pyytely oli 60- ja 70-luvun alusaki harvinaista. Toisaalta saatuani käsivarteen kipsin, se täytty viikoisa nimikirijoituksista – poistamisen jäläkeen seki tokumentti jäi sairaalan roskikseen! 😦

Nimen, osotteen ja mahollisen puhelinnumeronki kärttäjiä oli harvasa ja harkiten niitäki sentään annettiin – assuivathan useimmat meistä vielä kotona ja kaplakkaahan sekä selittelyä noista yhteydenpivvoista ois tullu. Kirijeistä arkistosa (ja muiden puheistaki) päätellen harkinta ei aina pitäny – onneksi muutamista onki tullu elinikäisijä ystävijä, vaikka tahoillamme onki  omija elämiämme eletty ja yhteys välillä takunnu ja katkennukki.

Ku miettii kuinka monen kuulusan aikalaisbändin kans sitä keikkailikkaan, ois mahtava arsenaali arvokkaita nimikirijoituksia. Jos olisi älynny pyytää… mutta ei: me hemmot poristiin vain mussiikista! Edelleenkään tavatessamme en pyyvä nimikirijoituksija, vaan muistelemme vanahoja yhteisijä keikkojamme. Heillehän se oli hektistä aikaa, meille tuntemattomille unohtumattomija tappauksija. Tykkäävät kai ”varmoista” muistikuvistamma?

Markku Vahtola kertoi pari omakohtaista sattumustaan (alla) facebookisa nimppareijen kohtaloista.

… ensimmäinen: ”90-luku ja paikkana eräs kapakka Oulussa. Tilasin tiskiltä juoman ja siirryin tyttöystäväni kanssa pöytään, jossa istui pari naista. Pian huomasimme baaritiskillä istuvan Topi Sorsakosken. Topi tilaili juomaa nopeaan tahtiin aina edellisen juoman loputtua. Pian hän nousi horjahdellen baaritiskiltä ja suuntasi kohti pöytäämme. Pöydässämme oli tilaa, joten Topi liittyi seuraamme. Topi oli humaltunut jo siihen pisteeseen, että tavalliselle tallaajalle ei olisi enää juomaa tarjoiltu, mutta Topi nosti aina kätensä pystyyn tilauksen merkiksi ja uutta juomaa tuli sitä mukaa pöytään. Kaivelin lompakostani pankkiautomaattikuitin ja pyysin siihen Topilta nimmaria isälleni. Topi örmi kynällä kuittiin tekstin: ” Kaverilleni Hempalle! t. Topi Sorsakoski.”

Kotona asetin kuitin Topin kirjoituksineen hupailumielessä pieneen valokuvakehykseen ja seuraavan kerran kesämökillä ollessani asensin kehyksen paskahuusin sisälle seinään. Isäukolle oli hupaisa yllätys, kun hän kävi mökillä huusissa asioilla ja huomasi kehystetyn pankkikuittini.

Kehys koristi kesämökkimme ulkohuusin sisäseinää muutaman vuoden, kunnes se seinän maalauksen yhteydessä katosi jonnekin.”

remu

Tästä Remun raapustuksesta pyydettiin 5/2013 30€!

…ja toinen: ”90-luku ja istuin eräässä oululaisessa kapakassa Esa Elorannan kanssa juoden olutta ja keskustellen musiikista. Tien toisella puolen olevassa kapakassa aloitti myöhemmin samana iltana Remu Aaltonen keikkansa. Vaihdoimme kapakkaa aikomuksena katsoa Remun keikka. Remun esityksen jälkeen hakeuduin Remun juttusille syystä että kaverini, joka oli hillitön Hurriganes-fani, täytti vuosia. Pyysin Remulta nimmaria ystävälleni. Remu vaahtosi tyylilleen uskollisena niin, etten oikein edes tajunnut mitä hän puhui, mutta antamalleni paperilappuselle ilmestyi lopulta Remun omakätinen nimmari ja synttärionnittelu ystävälleni.

Seuraavana päivänä ojensin paperilappusella olevan Remun onnittelun syntymäpäivälahjaksi kaverilleni. Ajattelin että on taatusti mieluinen lahja ja olen vaivaakin tähän nähnyt. Kaverini katseli hetken lompakossani nuhraantunutta lappua ja totesi: ”Jätkä on ite kirjoittanu tämän.””

…ettäs semmosta! 🙂 Millaisia fanisattumuksia muille on omakohtasesti tai (niinku sanotaan) ”kaverille” sattunu?