Palstasta

Tervetuloa Oulu Pop Historyn ihmeelliseen
blogi-maailmaan.

Tässä muutamia periaatteita… parannusehdotuksia kannattaa ja pitääkin laitella ylläpitäjille

  1. Blogin ylläpitäjinä toimivat päätoimittaja Juha Sutela ja oulupophistoryn webmaster Tapio Lassila. Lisäksi sisältöä tuottavat muutkin kirjoittajat.
  2. Kirjoittajiksi halukkaat voivat ilmottautua OPH-sähköpostiosoitteeseen tai Oulu PopHistory:n facebookissa ja ylläpito antaa heille harkinnan mukaan kirjoitusoikeudet blogiin.
  3. Blogiin voi toimittaa materiaalia (tekstejä, kuvia yms.) myös sähköpostitse osoitteeseen oulupophistory(ät)dnainternet.net ilmoittamalla samalla julkaistaanko kirjoitus nimellä vai nimimerkillä
  4. Blogissa käsitellään kaikkea oululaiseen pop-ja rockmusiikkiin liittyvää sekä valikoidusti muutakin; vaikkapa tapahtumista, bändeistä, keikkamuistoista, fanituksesta ym. pop- ja rock musiikkiin liittyvästä.
  5. Kommentit ovat tervetulleita ja toivottavia, ylläpito poistaa asiattomuudet

”OPH -blogisivuston kirjoitukset ovat tekijöidensä omia muistikuvia, mielipiteitä, näkemyksiä tai kokemuksia tapahtuneesta.
OPH ei vastaa millään muotoa em kirjoituksien sisältöjen historiallisesta todenmukaisuudesta tai niissä esitettyjen tietojen paikkansa pitävyydestä”

Mainokset

3 comments on “Palstasta

  1. Ajatuksia 60-luvulta ja muutakin musiikista

    Kun tuo Beatlesien laulama sixtyfour lähestyy uhkaavasti (Lulu on muuten päivälleen samanikäinen kuin minä), ajattelin laittaa muutaman rivin. Ensiksikin 60-luku oli kevyen musiikin runsaudensarvi oli Shadows, Beatlesit, Rollarit, Kinks, Who, Jimi Hendrix, Animals, Blood Sweat and Tears, Chigago, Zappa, Vanilla Fudge, The Nice mm. ja paljon, paljon muuta.

    Niin, miksi kuuskytluvulla oli niin paljon hyviä bändejä ja miksi kuuskytlukun kevytmusiikki määritteli tulevien vuosikymmenien kevyen musiikin suunnan ja vaikutti myös tulevien vuosikymmenien politiikkaan, tietämättä itsekkään olevansa merkittävä osa sitä. Emme me kuuskytluvun hippisukupolven nuoret ymmärtäneet, miten silloin alkanut muutos vaikuttaisi maailmanmenoon tulevaisuudessa. Uskoimme lapsellisuudessamme, että hippiaate muuttaisi maailman paikaksi, jossa ihmiset hyväksyisivät ja rakastaisivat toisiaan. Kuinka väärässä olimmakaan silloin.

    Mutta musiikkiin: ei mikään musiikki kasva ja kehity tyhjästä, vaan kyllähän esim. kaikki kuuskytluvun brittibändit, lähtien Beatlesista ja Rollareista lainasivat ja ”varastivat” edellisten vuosikymmenien musiikista ja bändeilta erityisesti amerikkalaiseta bluesista, rb, countrysta jne. Ja näinhän se pitää ollakin. Pitää ottaa edellisten sukupolvien kulttuurista se mikä kiinnostaa ja on omasta mielestä hyvää ja kehittää sitä oman maun ja mieltymyksen mukaan, välillä kehittäen uutta, välillä ottaen taka-askelelia.

    Se, mikä mielestäni vaivaa tämän päivän muusikkoja ja laulajia on se, että puuttuu persoonallisuuksia; nykypäivän laulajat ja muusikot ovat teknisesti paljon taitavampia kuin me kuuskytluvulla aloittaneet musisoijat, mutta nykysiltä esiintyjiltä puuttuu usein sisältö; ei ole sisäistetty ilmaisua ja esitystä, vaikka taitojen puolesta olisi mahdollisuus vaikka mihin. Ei tarvitse olla maailma paras soittaja tai laulaja koskettaakseen kuulijan sisintä; joillakin tuo taito on, monelta puuttuu.

  2. Näinhän se oli. 60-luku toi myös vaurautta, vesivessat maaseudulle ja moottorilla kulkevat ajoneuvot. Tuota Päkän miettimää hippiaatteen idelogiaa olen ikävöinytkin. Ne ihmiset jotka 60-luvulla saivat olla mukana musiikin maailmassa ovat mielestäni etuoikeutettuja, vauhdilla edellisen vuosikymmenen rockista rautalankaan ja siitä edelleen melodisen brittipopin kautta progressiiviseen poppiin. Me näimme sen ajan, mitä vielä nykyäänkin kunnioitetaan. Persoonia tosiaan riitti, yhtenä esimerkkinä vaikka suomalainen Irwin, oiva sekoitus Timo Soinia ja Matti Nykästä.

    Oma nuoruuteni alkoi 60-luvulla ja jatkui vielä vähän aikaa 70-luvun alussa. Mukava on muistoissa palata 60-luvulle mm. Roston-hattujen, Life-tupakan ja Monark-mopedien maailmaan. Mutta kuten Pepe Willberg laulaa ”…aikamiehen paksu vatsa tää aidan rakoon jää…”.

    Parhaat muistelut tulevat musiikin myötä Beatles, Cream ja myös ne kappaleet mitkä silloin tuntuivat ”purkkapopilta” tuovat muistoja kultaiselta 60-luvulta. Ja onneksi aika kultaa muistot, hammaskipukin on muisto vain.

  3. Mulla olis muutama tiedon jyvänen koskien 60-luvun bändivierailuja. Teksteissä ihmeteltiin kokoonpanoja Raymond, Richard and Pepe sekä 8 Amies Brass Band. Jos vielä kiinnostaa, kyselkää ao. spostista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s