Cafe Adam 4.4.-91: Robert Gordon & Chris Spedding

Riku Halttu muisteli FB:ssa:

”Olin kerran tuuraamassa miksaaja Tumeliuksen Jaria Robert Gordonin ja Chris Speddingin keikalla Cafe Adamissa joskus 90-luvulla, en muista päivämäärää. Keikka äänitettiin c-kasetille suoraan miksauspöydästä ja kasetti piti viedä keikan jälkeen artisteille itselleen. En ole varma mutta saattaa olla sama keikka josta on biisejä tällä julkaisulla..

Born To Rock -kansi

Robert Gordon & Chris Spedding
Born to Rock
Unreleased Live Recordings 1991 – 1993
(cd, c.c. 002)

Guitar Jamboree (by Chris Spedding) / The Way I Walk / Lonesome Train / Summertime Blues / Red Cadillac And A Black Moustache / Walk On By / It Feels So Right / The Worrying Kind / Rock Billy Boogie / I Wouldn’t Treat A Dog (The Way You Treated Me) / Drivin’ Wheel / Twenty Flight Rock / Love Me / Born To Lose / You’re Undecided / Three Time Loser / I Forgot To Remember To Forget / Ubangi Stomp / My Babe / Blue Christmas / There You Go / This Little Thing Called Love / Rock Billy Boogie #2 / Fire / It’s Only Make Believe
————————-
tracks 1-3: Nagoya, Japan, May 31, 1993; tracks 4-6: Oslo ’93; tracks 7-9: Lone Star, NYC, New York, July 31, 1992; tracks 10-14: Lone Star, NYC, New York, April 10, 1993; tracks 15-17: Oulu, Finland, April 4, 1991; track 18: splice of the Oulu and Barcelona versions; tracks 19-20: Barcelona, Spain October 5, 1991; tracks 21-23: Vasteras, Sweden, April 2, 1991; tracks 24-25: Lone Star, NYC, New York, June 27, 1992; all tracks featuring Robert Gordon:vcl [except track 1], Chris Spedding:gtr/vcl [track 1], Rob Stoner:bs & Bobby Chouinard:dms ”

Cafe Adam 1991 (video: Ilpo Nikkilä)

Millaisia muistoja lukijoille nousee mieliin Cafe Adamista ja keikoista siellä? Rohkeasti kommentteja tulemaan!
Paikkahan avattiin Cafe Adamina -88 ja nimi muuttui 90-luvulla Foxiaksi ja sittemmin Tähdeksi; samalla tapahtui muutos klubista tanssiravintolaksi. Alkuaan kaikki tunsivat sen Järjestötalona. Ennen Adamia tiloissa toimi elokuvateatteri.

-webmaster: Robert Gordonin & Chris Speddingin keikkaa on tarkoitus ”ruotia” OPH-blogissa laajemmin myöhemmin.

Juicen lämmittelijänä lääkiksellä

Meillä oli 1980-luvun puolivälissä pari vuotta bändi nimeltä Miss Suomi -64. Soitimme melodista kitararokkia, pääosin 60-luvun covereita. Bändin nimi ja tyyli edellyttivät suomeksi laulamista, joten settiin kuului sellaisia käännöshelmiä kuin ”Nyt saa tää jo riittää” ja kotimaista tuotantoa tyyliin ”Tahdon saaren”. Suomensimme itsekin brittipoppia: esim. The Moven ”I Can Hear the Grass Grow” kääntyi muotoon Ruoho kasvaa ääneen. Oulun  opiskelijabileissä linjamme oli sen verran eksoottinen ja epämuodikas, että suosio oli yleensä hyvä.

MS64:n ”uran” huipennus oli lämmittelykeikka lääkiksen killalla, joka tuolloin sijaitsi nykyisen taidemuseon rakennuksessa. Pääesiintyjä oli Juice Leskinen Grand Slam, siis bändi suomirokin huipulta opiskelijoiden yksityistilaisuudessa! Medisiinarien ainejärjestö oli tuolloin hyvissä varoissa ja sponsorointi kunnossa. MS64 pääsi lämmittelijäksi epäilemättä sen ansiosta, että kvartetistamme puolet oli lääk.yo:ita. Olimme vähän kuin talon bändi.

Takahuoneessa ennen keikkaa moikkasimme Juicea, joka vannotti pysymään kaukana hänelle varatuista virvokkeista. Juicen kuuluisa Suomi-kitara lepäsi tuolilla. Bändin roudari-miksaaja Timo ”Soija” Mesimäki kysyi settilistaamme. Kävimme listan biisi biisiltä läpi, ja Soijaa naurattivat suomennoksemme. Tällainen esityö opiskelijoiden lämmittelybändin miksausta varten oli mielestämme poikkeuksellisen ystävällistä.

Meille oli luvattu käyttää Grand Slamin backlinea, paitsi Puntti Valtosen Marshallia. Niinpä Sami kytki kitaransa Ila Louerannan Roland JC160:een ja minä omani Juicen Fenderiin, joka taisi olla Quad Reverb ‑mallia. En uskaltanut säätää muuta kuin volyyminappia, mutta soundi pelasi ”Juicen asetuksilla” mainiosti.

Kitara- ja lauluosuudet jakautuivat tasan Samin ja minun kesken. Lauloimme kaksiäänisesti aina kun mahdollista. (Samista tuli myöhemmin ”Jones” hänen liityttyään Juliet Jonesin sydämeen.) Rumpali Santtu tuli Esa Eloranta Encoresta, ja hänellä oli viehtymys raskaampaan rockiin. Santun hyvä ”taimi” ja tanakka tuplabasarityö olivat bändin soiton kivijalka.

Basistimme PeSä oli ilmiömäinen lavaesiintyjä, jonka vauhti ja energia innostivat sekä meitä että yleisöä. Keikalla basson olkahihna irtosi yhtäkkiä kesken kappaleen ja basso kopsahti lappeelleen lattialle. PeSä tempais soittimen salamannopeasti takaisin hyppysiinsä, eikä montakaan nuottia jäänyt välistä.

Sali oli aivan täynnä väkeä, ja tunnelma kiihkeä jo meidän kolmen vartin osuutemme aikana. Lääkisläiset osasivat juhlia. Lämppäribändin täysillä diggailua lisäsi toki kotikenttäetu ja  asiaankuuluva roolileikki, mutta mieltä se lämmitti vielä myöhemminkin, kun kuuntelin hälyistä kasettiäänitystä setistämme.

Syötävää ja juotavaa oli vapaasti tarjolla niin meille kuin yleisöllekin. Osuutemme jälkeen pääsimme saunaan, ja sen jälkeen seuraamaan Juicea. Biisit olivat klassikkoja, soundi muheva ja bändin stemmalaulu uskomattoman hienoa. Oman soiton jälkeisessä euforiassa bändin Grand Slamin soitto tuntui sillä hetkellä parhaalta keikkakokemukselta ikinä.