Black Horses-Tummat Hummat

The Black Horses -taru alkoi vuonna 1963 Paavolasta, monelle tutun Ruokolahden tanssilavan lähistöltä.

Rautalankamusiikki oli kolahtanut kovasti Raimo Siltalaan ja hän sai houkuteltua mukaan saman kylän pojan  Jouko Uhreen yhteisiin kitaraharjoituksiin. Koska tarkoituksena oli tietenkin kerätä yhtye,  Mauri Parkkila liittyi ryhmään tamburiininsa kera. Bassoon saatiin Kyllin Taisto, alkuun bassoksi viritetyllä kitaralla. Bändi oli valmis ja nimeksi ryhmä sai The Love Tones.

Nimi vaihtui ja ensimmäinen keikkakin omalla kylällä oli tiedossa; vahvistimet oli tietenkin mallia putkiradio. Usko tekemiseen ja omaan soittamiseen oli kuitenkin olemassa, eikä vähiten lahjakkaan basistin ansiosta. Jouko Uhre kertoi myös Maurin rummuista: ”Oppihan se niitä soittamaankin”.

The Black Horses

Oma karu soundi oli nimenomaan Black Horses-yhtyeen tyyliä, mutta annetaanpa Raimo Siltalan kertoa jatkosta:

” Uusi tilanne, meidän piti olla vakuuttavia. Paikallinen pankinjohtaja tuli kuuntelemaan harjoituksiamme ja totesi, että hyvinhän pojat soittaa. Hän uskalsi pistää peliin oman arvovaltansa ja lupauksen myöntää lainan.

Kylän pojat ilkkuivat radiosta tehdyille vahvistimille, Landola-kitaroille ja kateellisina suosiolle tyttöjen puheissa. Oli helppo olla hiljaa sen kuukauden, kun odotimme rekka-autoa ja lähetystä Saksasta; se toisi täydellisen muutoksen.

Odotellessa hankimme oikeat sähkökitarat. Raahen Radio Ravanderista löytyi punaisena sädehtivä Eko-kitara, jolla soitin viisi seuraavaa vuotta.

Paavolan Ns:n Ruokolahden lava - kuva: YLE

Elämämme hienompia päiviä on eräs lauantai,  kun autoja saapui Paavolan Nuoriseuran talon pihaan. Asentajat kantoivat isoja harmaita, hopealle hohtavia kaiuttimia ja iloisesti  valoja vilkuttavia vahvistimia, kytkivät piuhat ja sanoivat: ”No niin pojat on aika näyttää mitä osaatte.”

Pienen Paavolan kylän päättäjistä moni oli tukemassa touhuamme, ilmeisesti tärkeimmät. Manageriksi ilmoittautui paikallinen taksikuski, siinä hommassa hän oli hyvä: hankki keikkoja ja laittoi jopa pikkujutun Suosikki-lehteen.

Suurin haaste tuli omalta kylältä, soittaa Siikajoen rannan Ruokolahden lavalla juhannuskeikka 1966. Toisena yhtyeenä EJ-Kvintetti. Mutta nyt olisimmekin tasavertaisia, ei enää väliaikasoittajia. Ilta 20:00 – aamu 04:00, ja soitto soi.”

The Black Horses

Soittovehkeet olivatkin nyt sitä luokkaa, että ensimmäisellä keikalla ykkösyhtyeenä olleella Kyösti  Haapalan keikariyhtyeellä riitti ihmettelemistä. Kolmen vuoden takaisen ensitapaamisen jälkeen osat olivat muuttuneet Haapaveden Kylpyläsaaren keikalla vappuna 1966.

Yhtye jatkoi vielä vuonna 1967  ja 1968, viimeisinä aikoina naissolistilla vahvistettuna.

Mutta rautalankayhtye Black Horses oli… ja ei  se taru ole vieläkään päättynyt!

-Altsu

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s