Treenejä Nokkalan puukoululla

Vuosi lienee ollut 1983

…kun ensimmäinen varsinainen kodin ulkopuolinen treenikämppä järjestyi silloiselle bändillemme Nokkalan vanhalta puukoululta. Siihen saakka olimme häirinneet möykkeellämme vanhempiamme ja omakotitaloalueemme naapureita soittamalla joko kaverini kodin pihamökissä tai vanhempieni kellarissa. Kerrankin eräs naapuri tuli pihamökkiin, jossa treenasimme ja kysyi tiukkaan sävyyn, että omistatteko nappulaa jossa lukee volume?

Kuva: Archeus Oy

Kannoimme vähät kamamme Nokkalan puukoululle, jossa jaoimme treenitilan Tiistain ja Juliet Jonesin Sydämen kanssa. Vanha puukoulu oli yksi mukavimmista treenitiloista, jossa olen koskaan soittanut sen jälkeenkään. Koulussa oli tiettyä patinaa ja historian havinaa. Lisäksi ikkunasta näkyi kivasti Oulujoki, joka tosin oli jäässä, sillä ajankohta sattui erittäin kylmään pakkastalveen ja näkyvyyskin joelle oli vaihtelevaa ikkunoiden ollessa välillä uppojäässä.

Äänitimme koululla myös yhden ensimmäisistä demonauhoistani silloisella bändillä. Tiistain basisti oli hyvä kaverini ja hän äänitti alkeellisilla laitteilla demon koululla. Alkeellinen laitteisto tarkoittaa sitä, että käytimme muistaakseni nelikanavaista mikserintapaista ja kaksiraitakelanauhaa. Vedimme pohjat nauhalle livenä ja myöhemmin lauluosuudet siten, että kelanauhuri oli yhdistetty c-kasettidekkiin, johon myös laulumikki oli yhdistetty jonkin härpäkkeen kautta. Tämän jälkeen kela pyörimään ja solisti (allekirjoittanut) suolsi vuolaat solistiset osuutensa livenä purkkiin. Täydellisyyteen taipuvainen silloinen soolokitaristimme kieltäytyi soittamasta demolle kitarasooloja ja minun piti ne heittää, vaikka olin häntä huomattavasti huonompi kepittäjä.

Nykyään kun ajan joskus Nokkalan koulun ohitse, mieleeni pulpahtavat nuo ammattimaiset äänityssessiot kaukaa menneisyydestä ja suuni vetäytyy väkisinkin hymyntapaiseen.

Nokkalan koulu ei palvellut tarkoitusperiämme kauaa. Talven taituttua kesäksi oli bändimme jo hajonnut ja uusi orkesteri roudasi kamojaan uuteen treenitilaan. Mutta siitä sitten toisella kertaa…

-Markku Vahtola

Mainokset