Muistelo eräältä Limingan Tullin keikalta

Ravintola Rauhala järjesti -90 luvun alkupuolella erinäisiä musailtoja sisätiloissa, mutta kesäisin sinne rakennettiin Elojazz-tapahtumaa varten vähän isompi ulkolava.

Olimme Limingan Tullin kanssa käyneet talvella 1991 tekemässä yhden keikan ja sen perusteella bändi kysyttiin uudelleen esiintymään ja tällä kertaa ulkolavalle. Asiasta keskusteltiin järjestävän tahon kanssa vähän ja päädyttiin sellaiseen diiliin, että tuona iltana esiintyisivät Limingan Tulli ja Savusauna samalla kertaa.

Ehdotin, että lipputulot tulevat bändeille ja järjestävä taho hoitaa oman osuutensa myymällä olutta ja muita virvokkeita. Näin sovimme ja illasta tulikin mielekäs kaikille. Paikalle kokoontui muistini mukaan yli 700 henkeä. Loppukesän ilma suosi ja lämmin kesäilta olikin mitä mainioin musiikilliselle tapahtumalle.

Meillä oli Limingantullin jäsenten keskuudessa erittäin hyvä henki ja päätimmekin pukeutua -70-luvun henkiseen asustukseen ja soittaa setin Jethro Tull -musaa tyylin mukaisesti pukeutuneina.

Allekirjoittanut etsi vanhat ”paukkulahkeet” ja veti ne jalkaansa. Tiukat olivat ylhäältä, kuten kuuluukin olla. Lahkeiden leveys oli puolestaan rittävä – noin 35cm trumpetit 🙂 Erään tuttavani vaimo olikin todennut, että miten se kehtaa mennä tuollaisissa kuteissa hillumaan ihmisten eteen. Ilmeisesti lahkeessa pullotti jotakin ”mielenkiintoista”…?

Hieman lisää ”sirkushuvia” kehitettiin niin, että ostin ison tukkurasiallisen tikkareita, joita heiteltiin välillä yleisölle. Kehoitimme pistämään suut makeaksi ja nauttimaan hienosta illasta. Ihmiset olivat hyvin juonessa mukana ja bändin musiikki tuntui menevän erittäin hyvin jakeluun.

Illan toinen bändi Savusauna oli myös erinomainen kokoonpano, joka tarjosi tiukan setin mm. Santanaa, Deep Purplea, Freen yms tuotantoa. Muistikuvani on sellainen, että molemmat bändit saivat tuolloin runsain määrin uusia faneja ja viesti kaupungilla alkoi kulkea molempien bändien vahvasta osaamisesta.

Limingan Tulli OPH 2011:ssä. Kuva: Sami

Sikälikin esitys oli onnistunut, että Ravintola 45 Special  pyysi Limingantullia seuraavaksi illaksi keikalle. Mietimme kuinka 7-miehinen bändi saataisiin pienessä tilassa toimimaan. Olimme siellä käyneet kerran ja ongelmia oli soundin ja erottelun suhteen. Päätimmekin mennä soittamaan, mutta lähes akustisesti. Emme olleet kertaakaan treenanneet biisejä tähän formaattiin, mutta rohkeasti päätimme kokeilla.

Seuraavana iltana oli 45 Special  aivan täyteen pakattu. Osa ihmisistä istui lattialla koko setin ajan. Tunnelma ja fiilis oli kerta kaikkiaan mainio. Biisit tuntuivat toimivan entistäkin paremmin, kun käytössä oli pääasiassa akustiset kitarat, mandoliini, haitari yms. Muutamiin biiseihin, kuten Aqualung, Locomotive Breath ja Teacher jouduttiin käyttämään Pietilän Jarin WEM putkicomboa. Pieni 12w putkivahvistin sai räyhätä ja äänenpainetta ei tullut liikaa. Muistikuviin on piirtynyt elävästi se, kun eräs asiakas, joka istui lattialla sytytti vähän väliä sytkärin. Jetro Tull -biisit tuntuivat uppoavan häneen kuin veitsi sulaan voihin.

Täytyy todeta, että nämä kaksi peräkkäisinä päivinä soitettua Limingantullin keikkaa ovat olleet ehkä parhaita ko. orkesterin aktiivisen uran aikana. Niinhän se on, että kun asiat loksahtavat kohdalleen, kaikki sujuu kuin itsestään. Se on soittamisessa se paras palkkio, mitä soittaja voi saada.

Toneman

One comment on “Muistelo eräältä Limingan Tullin keikalta

  1. HALUAISIMME ETTÄ ANNA PUU TULISI LÄHELLE LIMINGANTULLIA KEIKALLE 2020

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s