Keikkaa… ja keikkaa – kouluilla

OPH-blogin kirjoituksissa esiintyy usein keikka-sana, jolla suuren yleisön parissa on omanlaisensa käsitys eli bändin esiintyminen. Muusikkopiireissä sana saa huomattavasti moni-ilmeisemmän merkityksen, joten on syytä hieman laajentaa koko keikka-käsitettä.

Suuri vaikutus oli vuonna 1981 lakkautetulla huviverolla, joka sääteli esiintymisiä. Oli verottomia kuten esim. ”ohjelmalliset iltamat”, joihin sisältyi ohjelmanumeroita (puhe, näytelmä, runonlausunta, yksinlaulu jne.) ja lopuksi 1½ tuntia tanssia, ja tuohon tanssiaikaan bändin oli sovitettava koko repertuaarinsa. Niin tanssi- kuin nuorisomusiikkikin yleisöstä riippuen.

Muut tanssit, iltamat, konsertit ym. olivatkin verollisia ja niihin oli haettava huviluvatkin (ilmoitettava samalla järjestysmiehet ja muuta vastaavaa) viranomaisilta, jotka määrittivät tilaisuuden laadun mukaan veroprosentinkin (yleensä 10%). Ennen tilaisuutta oli ostettava verolliset pääsylippuniput, jotka leimattiin viranomaisen toimesta ja joita sitten myytiin ovella ja joskus ennakkoonkin. Ovimiehen piti ovella repiä lippu kahtia, mutta väärinkäytöksiä esiintyi ja lippu saatettiin myydä uudelleen. Toki viranomaisten piti tätäkin valvoa, mutta usein valvonta rajoittui vain päättymisajan valvontaan. Myymättömistä lipuista sai rahat takaisin viranomaiselta.

Koulut ja niiden toveri- sekä teinikunnat olivatkin verottomina oma lukunsa. Niiden järjestämillä tilaisuuksilla kerättiin rahaa teinikunnan toimintaan. Alkuun järjestettiin koulun omille alaluokkien oppilaille ipanajuhlia, joissa bändin musiikin rytmistä riippumatta juhlijat  kävelivät ympäri salia käsi kädessä kuin köyhän talon porsaat! Juhlat sujuivat valvovien opettajien silmien alla rauhallisesti, olihan myytävänä vain karkkia ja limpsaa.

Myöhemmin järjestettiin koulun vanhemmille oppilaille teinihippoja tai konvia (konventti), joissa bändin säestyksellä oikein tanssittiin senaikaisia tansseja: usein tytöt keskenään ympyrässä (laukut ringin keskellä) ja pojat yleensä vain ihmettelivät… kunnes tulivat ne illan hitaat. Silloin siirryttiin ”paritanssiin” nojailemaan, sillä harva osasi oikeat tanssiaskeleet!

Teinihipat laajenivat niin, että voitiin kutsua ystäviä muistakin kouluista mukaan. Aluksi tämä toimikin, mutta myöhemmin hippoihin saapuikin kaikki asiasta kuulleet. Vaikuttimena saattoi olla tieto jonkin valtakunnan kuuluisan pop-yhtyeen esiintyminen paikalla. Ilman lieveilmiöitä ei selvitty, vaan esim. alkoholinkäyttö aiheutti järjestyshäiriöitä juhliin määrättyjen opettajien valvonnasta huolimatta. Niinpä koulujen rehtorit kokoontuivat ja päättivät lopettaa koko teinihippatoiminnan.

Vielä 60-luvulla saattoi bändi saada keikan johonkin oman koulun juhlaan, olihan soittoharrastus kunnioitettava ja nosti koulun imagoa. Toisaalta koulun oma bändi saattoi järjestää oppilaille omiakin tapahtumiaan ja hankkia harrastukselleen rahallista tukea.

…jatkoa: keikat – muualla

One comment on “Keikkaa… ja keikkaa – kouluilla

  1. Esko ruonala bändi on yhtä kuin DAY OFF. joka versosi oulun vanhimmasta vielä alkuperäiskokoonpanossa toimivast TAUGS bändistä. Eerock

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s